— On hänkin.
— Hyvä. Sano heille päivällisen jälkeen, että jäävät kotiin. Minä tulen silloin teille, ja puhumme kaikki yhdessä asiasta.
— En tiedä, miten teitä kiittäisin! — Elias huudahti uhkuen kiitollisuutta. — Jumala yksin voi sen teille korvata.
— Hyvä, hyvä. Siitä puhumme toiste. Mene nyt rauhaan.
Elias poistui. Mutta hän ei voinut palata kotiin ennen päivällishetkeä. Hänen sydämensä oli raskas, kurkku kuristui kokoon. Hänen unelmansa täyttyminen lähestyi, ympäröi jo häntä, painoi häntä, riuhtaisi hänet rajusti irti maailmasta, nuoruudesta, nautinnosta, perheestä, siihenastisesta elämästä. Ja tämä tuotti hänelle ääretöntä surua. Mutta peräytyminen ei hetkeksikään johtunut hänen mieleensä. Hän palasi kotiin, söi päivällistä hajamielisenä ja käänsi alinomaa katseensa oveen. Joka kerta kun polulta kuului askeleita, hän vavahti. Maddalenalta tämä ei jäänyt huomaamatta, eikä hän voinut pidättäytyä kysymästä, mikä Eliasta vaivasi ja ketä hän odotti.
— Erästä henkilöä, — Elias vastasi. — Pyydän teitä kaikkia jäämään tänne, sillä tuolla henkilöllä on puhuttavaa kanssanne.
— Minunkin kanssani? — Maddalena kysyi. — Kuka se saattaakaan olla?
— Kaikkien kanssa. Saattehan nähdä, kuka se on. He ahdistivat
häntä kysymyksillään, mutta Elias ei vastannut, vaan lähti pihalle.
Maddalenan valtasi levottomuus, jota hän ei yrittänytkään salata.
Hänkin alkoi katsoa ovelle päin kuunnellen, tuliko joku.
— Kuka tuo henkilö saattaakaan olla? — hän tämäntästä virkkoi kuin itsekseen. Hän oli jo jonkin aikaa sitten huomannut, että Elias oli muuttunut, ja pelko, että tämä oli rakastunut toiseen naiseen ja että hän ajatteli naimisiinmenoa, teki hänet mustasukkaiseksi ja onnettomaksi.
— Epäilemättä Elias aikoo mennä naimisiin, — Maddalena ajatteli, — ja se henkilö, jota hän odottaa, on varmaankin puhemies, joka tulee pyytämään lupaa kosia Eliaksen puolesta. Että tämän surkean päivän pitikin tulla! Ja niin pian! Hän ei edes odota lapsensa syntymistä. Jumala, Jumala, auta minua, anna minulle voimia, Sinä, joka olet armollinen ja laupias! Älä syökse minua kuolemaan, älä rankaise minua ennen aikaa.