Ankara ahdistus kuvastui hänen kelmeissä kasvoissaan, ja hänen luomensa, nuo raskaat luomet, painuivat alas tummanpuhuvina.
Tullessaan sisään Porcheddun seurassa Elias katsoi Maddalenaan ja pelästyi; hänkin kalpeni ja tunsi veressään kuolonväristyksiä.
Mutta pappi rallatteli katsellen ympärilleen, tervehtien leikkisästi
ja tehden lystillisiä kumarruksia. Hän tahtoi jäädä keittiöön, vaikka
Annedda muori mitä hartaimmin kehoitti häntä nousemaan yläkertaan
Maddalenan huoneeseen.
— No kuinka hurisee, setä Portolu?
— Mikäs tässä olisi hätänä! Tepastelen kahdella jalalla kuin kana, hyvä herra pastori.
— Entä pojat? Ovatko vielä kilttejä? Ovatko yhä kyyhkyjä?
— Totta kai! — ukko Portolu huudahti avaten verestävät silmänsä selälleen. Sellaisia poikia kuin minulla, jumaliste, ei ole monella, Pyhä Fransiskus olkoon siitä kiitetty.
Elias yritti hymyillä, mutta Porcheddu huomasi hänen kasvoissaan ahdistusta, ja alkoi taas lasketella leikkiä. Sitten hän katsoi Maddalenaan, iski silmää ja virkkoi:
— Ja pian meillä on uusi kyyhky, eikö niin? Niin, niin, Pyhä Fransiskus suosii teitä, setä Portolu. Jumalan siunaus seuraa teitä kaikessa. Ja mitä sanoisitte, jos poikanne Elias rupeaisi papiksi? Kaikki ällistyivät, sillä kun pappi puhui näin, se merkitsi, että asia jo oli päätetty. Kuka olisi voinut sellaista odottaa? Maddalena kohotti katseensa, ja ohut punerrus nousi hänen kasvoilleen. Kaiken hänen tuntemansa pelon jälkeen pappi Porcheddun sanat kaikuivat hänen korvissaan ilosanomalta. Elias oli häneltä mennyt, mutta hän saattoi sentään rauhoittua, kun ei toinen nainen saisi häntä omistaa.
Elias huomasi hänen ilonsa. Silloin hän kävi levolliseksi ja saattoi paremmin tarkata papin sanojen tekemää vaikutusta hänen omaisiinsa. Näytti siltä, kuin kaikki olisi ollut pelkkää pilaa: Pietro hymyili, Annedda muori, joka istui Porcheddun vieressä tarkkaavasti kuunnellen, hymyili niinikään, samoin ukko Portolun karkeat kasvot hymyilivät.