— Sydämeni jyskyttää lakkaamatta ja salpaa hengitykseni. Tuntuu siltä, kuin se tahtoisi aivan murtaa poveni päästäkseen ulos. Se johtuu varmaankin portaiden kiipeämisestä. Sydämentykytys ei koskaan ennen ole vaivannut minua.
Antonio kävi levottomaksi ja tahtoi viedä hänet erikoislääkärin tutkittavaksi. Mutta Regina ei suostunut siihen.
— Se menee ohi… heti kun olen lähtenyt matkalle.
He sopivat niin, että hän matkustaisi kesäkuun loppupäivinä. Elokuussa
Antonio aikoi tulla hänen luokseen maalle ja viipyä siellä pari viikkoa.
— Jos rahoja säästyy sen verran, olemme paluumatkalla muutaman päivän
Viareggiossa.
Regina ei myöntänyt eikä kieltänyt. Avioliittonsa ensimmäisinä kuutena kuukautena puolisot olivat saaneet säästöön ainoastaan kaksisataa liiraa, jotka hät'hätää riittivät matkakustannuksiin, mutta Antonio toivoi voivansa säästää vähän lisää vaimonsa poissaollessa. Päivät kuluivat. Kaupungista muutti paljon väkeä, vaikkakin lyhyttä pouta-aikaa oli seurannut ikävä, keskeytymätön sadekausi. Antonio laski päiviä.
— Vielä kymmenen päivää, vielä kahdeksan… sitten lähdet matkalle.
Miten tulenkaan toimeen yksin, yksin kokonaisen kuukauden?
Regina kävi ärtyiseksi, kun Antonio puhui näin.
— Yksin! Miten niin? Onhan sinulla äitisi ja veljesi.
— Vaimo on enemmän kuin äiti, kuin veljet.