— Jos sallit, Gesuino, menen sillä aikaa kuin sinä olet täällä, pesemään vaatteita kaivolle, siellä kun vielä on vähän aurinkoa.
Ja Ornella poistui odottamatta Gesuinon suostumusta, ja tämä loi hänen jälkeensä kiukkuisen kätseen ajatellen, että hän meni juttelemaan Proton kanssa,
— Mitä Marga sanoi teille? opettaja kysyi äänellä, joka oli käynyt heikoksi ja värähteli; mutta ei edes tämän äänen onnistunut hillitä Gesuinon suuttumusta. Kellervä nahalla päärmätty takki yllään ja päässä karvalakki painettuna myssyn tavoin pyöreiden, vihasta leimuavien kasvojen ympärille hän näytti villiltä eskimolaiselta.
Kiihoittuneena hän käveli edestakaisin huoneessa ja asettui sitten hajasäärin vuoteen eteen.
— Mitäkö miniänne minulle sanoi? Ei yhtään mitään. Hän oli kuin puusta pudonnut. Näyttää siltä kuin hän ei tietäisi asiasta hölynpölyä, ei edes missä tilassa tuo letukka on.
Ja kun opettaja lempeästi ja vaieten katsoi häneen, hän huudahti:
— Onpa se aika hävytön, tuo tyttöletukka! Mitä hänellä nyt oli tekemistä kaivolla? Eihän enää ole auringonpaistetta. Tuo tyttö tahtoo vain puhua Proton kanssa.
— Antakaa heidän puhella. Mitä pahaa siinä on?
— No eipä kylläkään mitään. Mutta ihmiset huhuilevat ja juoruilevat.
Ja parasta olisi, että tuo tyttö pysyisi kotoisalla.
— Mutta tehän juuri annoitte hänelle sen neuvon, että hänen pitäisi lähteä ulos.