— Sitten aion huolehtia heidän toimeentulostaan. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön!
— Ja sillä tavoin saat kaksi perhettä.
— No niin, olkoon menneeksi, saan kaksi perhettä ja aion tehdä työtä kummankin puolesta. En suinkaan ole ensimmäinen, enkä viimeinenkään.
— Tietääkö vaimosi tämän päätöksesi?
— Hän ehkä tuntee sen, sillä hän arvaa kirotun hyvin salaisimmatkin tuumani, mutta hän on vaiti niinkuin tavallisesti ja antaa minun toimia, hän kun tosiasiassa on varma siitä, etten minä ole niin suuri lurjus, jollaiseksi minua luullaan. Hän on vain puhunut kanssani teistä ja on pyytänyt minua tekemään kaiken, mitä ikinä voin, taivuttaakseni teidät palaamaan meidän perheeseemme, ja sen olen luvannut ja toivon voivani pitää lupaukseni.
Opettaja ei vastannut heti. Hän tuntui taas punnitsevan asian parasta ratkaisua, mutta ei nytkään voinut löytää muuta kuin yhden ainoan.
— Minä palaan kotiseudulleni; olen jo ryhtynyt neuvotteluihin taloni ostamisesta takaisin. Ornella lähtee mukaani, ja jos niin tarvitaan, annan hänelle ja lapselle nimeni.
Antonio purskahti nauruun, mutta seuraavassa tuokiossa hän hykersi käsiään ikäänkuin tukahuttaakseen sopimattoman hilpeytensä ja kävi äkkiä taas vakavaksi.
— Nuo ovat vain kauniita romanttisia haaveita, joihin näillä seuduilla ei ole totuttu.
— Mutta minun kotiseudullani ne vielä ovat voimassa, opettaja väitti vastaan, jälleen rohkaistuen.