— Se ei kuulu asiaan; tiedän, minkä tiedän.
— Mutta oletko varma, että kaikki tuo on totta?
Silloin Antonio pyörähti ympäri kuin olisi istunut kiertotuolilla ja osoitti sormellaan Ornellaa tehden ylenkatseellisen eleen.
— Kysykää häneltä, onko tämä totta..
Näin Ornellan jutun käsittely näytti alkavan.
— Ornella, opettaja virkkoi, saithan kirjatun kirjeen ja sanoit, että se oli serkultasi; Mitä nyt vastaat Antonion väitteisiin?
— Kirje, jonka sain, oli serkkuni kirjoittama, tämä vastasi jatkaen ompelemistaan välinpitämättömän näköisenä. Voittehan mennä sukulaisteni luo ja pyytää saada lukea sen.
— Mikä serkku? mikä serkku? Antonio huusi menettäen malttinsa. Voit vetää nenästä tuota pyhimystä, mutta et minua. Sinulla ei ole serkkuja, ja ne sukulaiset, joista puhut, ovat apurejasi tässä siistissä jutussa. Ja juuri tuo parittajatätisi on ottanut järjestääkseen paperisi kuntoon.
— Tarvitsenhan paperit lähteäkseni täältä opettajan kanssa.
Antonio kirosi puoleksi kiukuissaan, puoleksi piloillaan ja sanoi: