"Ensin Marga väistyi säikähtyneenä, mutta purskahti sitten äänekkääseen nauruun ja sänoi hieman murtaen: 'Olettepa te perin hassu!'
"Mutta kun sitten keskellä päivää tulin häntä tervehtimään, hän ei ainoastaan ottanut minua vastaan, vaan lähetti päällepäätteeksi palvelijattaren asialle, niin että saatoimme olla kahden ja puhella häiritsemättä."
* * * * *
Marga nousi seuraavana päivänä aamun sarastaessa. Ja tuntui, kuin auringon nousu olisi kirkastanut talon, joka ilman häntä piili pilvissä.
Kun opettaja siistinä ja tukka huolellisesti kammattuna astui keittiöön, Marga oli jo siivonnut huoneet, käynyt renkituvassa, puhutellut lehmiä, varsaa ja tammaa, kanoja ja ankkoja, koiraa, puita ja kukkia.
Nyt hän jo puhutteli keittiön astioita. Ei ollut mitään niin vähäpätöistä, johon ei hänen elämis- ja liikkumisilonsa olisi kohdistunut.
Opettajalta ei jäänyt huomaamatta, että emäntä lakkaamatta lausui Ornellalle moitteen sanoja. Ja tämä vastaanotti ne ääneti ja liikkumatonna kuin kuvapatsas.
Marga muutoin rauhoittui pian ja alkoi nauraa ja puhua pikkutytön kanssa, ikäänkuin hän olisi ollut aikuinen, ja hänenkin, apen kanssa, kuin olisi tahtonut häntä kaikkien elämänsä tarjoamien arvojen todistajaksi.
— Näettehän, Antonio on jo lähtenyt kotoa edes nauttimatta kulausta vettä. Hän on jo mennyt hoitamaan asioitamme, kun toinen vielä venyisi vuoteessaan herrasmiehen tavoin. Kaikki käy hyvin perheessä, jossa noustaan varhain ja jossa jokainen täyttää velvollisuutensa.
Tarjotessaan kahvia ja maitoa ja leikellessään tarjottimella edellisestä illasta säästyneitä leipäpalasia hän kysyi pienokaiselta: