"Aliupseerin vaimokin oli kaunis, veikeä nainen, joka kernaasti seurusteli kanssani, ja luulenpa, että hän juuri sen vuoksi piti minua työssä puutarhassa, huvitellen alinomaa ja kiihoittaen minua puhumalla rakkaudesta, naisista ja varsinkin Margasta.
"'Mies voi tehdä kaiken, mitä tahtoo', hän sanoi merkitsevästi.
"'Mutta käyköön miten tahansa, te olette todistajanani, että tarkoitukseni on ainoastaan saada läheltä nähdä tuo kuuluisa kaunotar.'
"Tunnustan suoraan, että aliupseerin vaimo avusti minua yrityksessäni ja salli minun tehdä aukon pensasaitaan, jotta voisin päästä puutarhan viereiselle pihalle. Kuten jo mainitsin, oli lokakuu ja vielä lämmintä kuin kesällä. Kasarmissa nukuimme ikkunat auki ja omasta kämpästäni saatoin lehtimajan lomitse nähdä Margan ikkunan valon.
"Ja eräänä yönä tunkeuduin tuolle pihalle huopakengät jalassa vallan kuin salakuljettajia vaaniessamme, ja hiivin hiljaa eteenpäin. Unhotinpp, mainita, että olin hieronut ystävyyttä väenrakennuksen koiran kanssa, joka usein tuli pensasaidan ääreen haukkumaan kanojamme. Viskasin sille joskus makupalan, ja kuten tunnetaan, koirasta tulee suun välityksellä ihmisen ystävä. Se alkoi haukkua minun päästyäni pihaan, mutta tultuaan lähemmäksi ja huomattuaan minut tuttavaksi se rauhoittui. Sitten se iloisena juoksi edelläni, kuin olisi tuntenut hyvät aikeeni ja näyttänyt minulle tietä.
"Näin saavuin lehtimajaan. Olette kai huomannut, että Margan ikkuna on matalalla? Laskeuduin polvilleni ja konttasin lähemmäksi paremmin nähdäkseni. Ja onni suosi minua, jopa liiaksikin.
"Marga, jonka luulin paraikaa rukoilevan miesvainajansa sielun puolesta, huuhteli käsivarsiaan ja kaulaansa, niinkuin hän vieläkin tekee, ennenkuin menee levolle. Näin hänet siinä hartiat ja rinta paljaina, hiukset käärittyinä solmuun päalaelle. Hän oli kaunis kuin marmoripatsas. Hänen pyyhkiessään ja hieroessaan vahvasti pyyheliinalla ihoaan, se kävi ruusunpunaiseksi. Hän nosti nuorekkaita käsivarsiaan, käänteli ja väänteli niitä ja tarkasteli niitä kauan. Sitten hän tarkkaavaisesti katseli sydämenmuotoista syntymämerkkiä, joka hänellä on keskellä povea. Minä heittäydyin melkein pelästyneenä maahan ja jäin siihen makaamaan, kunnes hän sulki ikkunaluukut, ja kaikki oli hiljaista.
"Mutta en puhunut mitään aliupseerin vaimolle päättäen jatkaa peliäni senkin uhalla, että menettäisin vedon. Eräänä yönä Margan renki huomasi minut ja oli vähällä ampua minuun luodin pyssystään. Sanoin, että virkani perusteella muka olin oikeutettu käymään, missä halusin, ja koska olin kuolettavasti rakastunut Margaan ja kiihkeästi halusin puhua hänen kanssaan, lisäsin, että minun tehtävänäni oli suorittaa kotitarkastus hanen huvilassaan. Koko talo joutui mullin mallin. Marga, joka asui kahden palvelijattarensa kanssa, pelästyi niin kovin, että minä sain tunnonvaivoja, kun olin häntä häirinnyt; Rengin äiti ja vaimo riensivät paikalle tukka pörrössä kuin raivottarilla, koira ei enää ollut hillittävissä, vaan alkoi haukkua, kuin pannen vastalauseen kaikkea tätä joutavaa hälihää vastaan.
"'Hyvä', sanoin Margalle,'"minun on käsketty tarkastaa huvilanne kuistikkoa, sillä näyttää siltä, kuin joku teidän tietämättänne olisi piiloittanut sinne sotakieltotavaraa.'
"Hän ei vastustellut. Hän antoi minulle kuistikon avaimen ja käski rengin saattaa minut sinne. Sanoin, että hänenkin läsnäolonsa oli tarkastusta toimeenpantaessa välttämätön, ja hän tuli mukaan. Tietysti ei sieltä löytynyt mitään, mutta panin merkille, että kuistikosta johti ullakolle pieni ovi, jonka pyysin Margaa avaamaan. Hän lähetti rengin noutamaan avainta. Kun olimme kahdenkesken, heittäydyin hänen eteensä ja pyysin anteeksi. Te itse olette se sotakieltotavara, jota etsin. Olen keksinyt tämän juonen saadakseni tavata teidät, kun se ei muuten käynyt päinsä.