— Miksi ette mene uusiin naimisiin?
Mies mitteli toista kiireestä kantapäähän puoleksi ryppyihin piiloutuneilla pienillä vihreillä silmillään, jotka olivat alakuloiset, mutta silti veitikkamaiset.
— Tahtoisinpa kyllä ottaa eukon, mutta sen pitää olla nuori, ja sillä täytyy olla kolikoita. Mutta totta puhuen pelkään sellaisia.
Hän nosti pari sormea kuin kuvaillen kahta sarvea, ja nauroi; ja toisesta näytti, kuin hän olisi pitänyt häntä vähän pilanaan.
— Entä veljenne?
— Niin, hän on tehnyt puhtauden lupauksen. Hän kaihtaa naisia ja pakenee heti niitä nähdessään. Muutoin hän ei välitä miesseurastakaan. Tänä iltana hän ei tahtonut tulla kanssani teitä tervehtimään, ja saattepa nähdä, ettei teidän onnistu puhua hänen kanssa kahta kertaa vuodessa.
— Hyvä, sitä paremmat ystävät meistä tulee.
— Ei teidän silti pidä luulla, että minäkään olen suupaltti, mies äkkiä vakuutti, mutta joskus on tarve keventää sydäntään. Ja jollei avaa sydäntään miehille, niin kenelle sitten? Sanotaan, että olette ollut koulunopettaja, ja siis tiedätte paljon asioita. Paljon asioita — hän toisti miettivän näköisenä. Tuo vanha muija, joka asui tässä, sanoi minulle: "Kun tarvitset neuvoa, niin mene hänen luokseen, se on oppinut mies".
— Mitä se mummo minusta tietää? Jos olisin oppinut mies, niin en kai olisi täällä. Mutta yhtäkaikki, jos tarvitsette neuvoa, koetan antaa sen teille, samoin kuin ehkä minä tarvitsen teidän neuvoanne.
— Ja jos tarvitsette jotakin, toinen sanoi, rohkaistuneena ja tyytyväisenä, niin käskekää vain. Tuo vanha akka ehkä puhui pahaa meistä, sillä veljeni Gesuinon kanssa hän ei juuri elänyt sovussa, ja hänen poikansa vaati, että me vartioisimme taloa sill'aikaa kun hän juoksenteli kylällä, ja se mies oli oikea kylänluuta. Viime aikoina nuo molemmat, äiti ja poika, olivat käyneet tuiki kummallisiksi. He näkivät, se tahtoo sanoa luulivat nähneensä tuon isän aaveen, jonka pojat olivat tappaneet, ja me nauroimme heille, vaikka veljessänikin on vähän tuollaista taikauskoa. Mutta te varmaankaan ette sellaisiin usko?