III.
Göttingeniläisen suunnan vaikutuksia Porthaniin. Hänen tutkimuksensa suomalaisten esihistorian ja vanhimman historian alalla.
I.
Porthanin toimi kirjastonhoitajana oli saattanut hänet tarkkuudella seuraamaan kaikkia uusia virtauksia aikansa kirjallisuudessa. Hänen oli hankittava uutta ilmestynyttä kirjallisuutta eri maista ja sentähden hän käytti vilkkaasti kirjamarkkinoita sekä Ruotsissa että ulkomailla, etupäässä Hollannissa ja Saksassa. Usein on hän oppilaillensa terottanut mieleen, miten tärkeätä on valita teokset, joita lukee, ettei kuluttaisi turhaan aikaansa, usein on hän myöskin huomauttanut, että on seurattava erilaatuista kirjallisuutta niin paljon kuin suinkin, koska joka suunnalla on jotakin hyvää.[206] Sanomalehtimiehenä ja opettajana, sanalla sanoen valistuksen levittäjänä hänen oli ennen kaikkea otettava selvä kaikista uusista totuuksista, jotka olivat omiansa hajoittamaan ennakkoluuloja.
Välittäessään uusien teosten ja uusien tietojen hankkimista maahan Porthan joutui tekemisiin usean ruotsalaisen oppineen kanssa. Niinpä hän tilasi Gjörwellin kautta suuren osan teoksista, jotka olivat kirjastoon hankittavat, ja oli hänen kanssaan kirjevaihdossa 1770 luvulla. Avuliaana Porthanille näissä toimissa oli A.N. Clewberg, joka silloin oleskeli Tukholmassa.[207] Seuraavalla vuosikymmenellä tapaamme Porthanin kirjevaihdossa ruotsalaisen historioitsijan Hallenbergin kanssa Turun yliopiston kirjastossa olevista Arckenholtzin kokoelmista.
Välityksen tarve oli tähän aikaan suurempi kuin koskaan ennen. Sillä suurenmoinen kirjallinen toimeliaisuus toi yhtämittaa esille uusia huomioita ja uusia totuuksia ja valistusharrastus oli tehnyt niiden levittämisen jokaiselle pyhäksi velvollisuudeksi. Mutta kulkuneuvot olivat vielä huonoja, aikakauskirjallisuus vasta alullaan. Sitäpaitsi oli lähteiden julkaiseminen tahi keskittäminen hyvin vähän edistynyt. Nämät ovat syyt laajoihin kirjevaihtoihin sen ajan oppineitten välillä ja Porthankin on niiden tähden tuollaiseen kirjevaihtoon ryhtynyt.
Mutta Porthan ei tyytynyt yksinomaan kirjeelliseen välitykseen, vaan teki itse matkoja Ruotsiin niin pian kuin opetustoimeltaan pääsi. Jo vuonna 1771 hän kävi Tukholmassa ja Upsalassa. Cygnaeus, joka oli matkalla mukana, kertoo sittemmin kuinka Gjörwell ja Porthan keskustelivat Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa tieteellisistä ja kirjallisista kysymyksistä, sillä välin kuin hän sai käteensä Bælterin kirjeet ajan kulukkeeksi.[208] Myöskin vuonna 1775 tiedetään Porthanin olleen kesäaikana Tukholmassa.[209]
Näitä matkoja tärkeämpi oli kuitenkin matka Saksaan, jonka Porthan teki kesällä vuonna 1779. Lähimmän aiheen antoi siihen hänen nimityksensä professoriksi kaunopuheliaisuudessa 10. p. jouluk. 1777, hän kun sen kautta saattoi hankkia tällaiseen matkaan tarvittavat varat. Matkan tarkoituksena oli saksalaisten kirjain tilauksen järjestäminen sekä oppineihin mieskohtaisesti tutustuminen.[210]
Ruotsin kautta matkusti Porthan Lyybekkiin, viipyi pari päivää täällä ja viikon Hampurissa sekä matkusti sitten Göttingeniin.[211] Göttingen oli virkein ja vapaamielisin opinkeskus Saksassa ja maine sen tutkijoista oli jo silloin levinnyt pohjoismaihinkin. He olivat täällä tunnettuja ja arvossa pidettyjä. Useat ruotsalaiset oppineet olivat oleskelleet Göttingenissä ja jo 1768 ehdotti Warmholtz, että Schlözer saisi tehtäväkseen Ruotsin historian kirjoittamisen.[212] Göttingeniläisten teokset olivatkin sentähden levinneet tänne jotenkin nopeaan ja laajalti. Niin saa Porthan Gattererin Universal Historien kesällä 1776 Gjörwellin kautta ja seuraavana vuonna melkein samaan aikaan Schlözerin Nordische Geschichten. Viimemainittu teos oli loppunut ruotsalaisista kirjakaupoista heti kun se saapui vuonna 1773 ja viimeisen kappaleen siitä oli Mennander silloin hankkinut itselleen Turkuun.[213]
Göttingenissä Porthan otti innokkaasti osaa yliopistolliseen elämään. Kirjastoa hän kiittelee erinomaiseksi ja kertoo saavansa käyttää sitä esteettömästi. Myöskin kuunteli hän luentoja ja tutustui yliopiston opettajiin. Luultavasti hän joutui enimmin tekemisiin Heynen kanssa, hän kun oli saman aineen opettaja kuin Porthankin — runouden ja kaunopuheliaisuuden professori.