"Hän on koko mies alallaan", sanoo Porthan ja hänen mielipiteensä osottavatkin ajakseen useassa suhteessa hyvin edistynyttä kantaa. Hän pyrki todella syventymään klassillisen ajan henkeen ja hänelle selvisikin sen kerrassaan silloisesta ajasta eroava luonne. "Tarvitaan" — lausuu Heyne kerran — "mukautuvaa mieltä, sukkelaa ja sujuvaa ajatusta sekä kestävyyttä; tulee välttää liian nopeaa arvostelua ja itseensä luottamista eikä saa itsepäisesti pitää mielipidettä, jonka on saanut, jos tahtoo tunkeutua ja hiipiä toisten ajatustapaan". Mutta juuri tässä arvelee hän tutkijain usein erehtyvän, he kun päättelevät oman aikansa tavoista ja käsitystavoista alkuperäisemmällä kannalla olevien ihmisten mielentilaa.[214] Arvostellessaan asioita pyrki hän sen sijaan etupäässä käsittämään olosuhteita, jotka silloin olivat vallalla ja saattoivat tutkittaviin asioihin vaikuttaa. Siltä hän sentään samalla koetti syventää käsitystään vertailemalla tutkittavia oloja sellaisiin oman aikansa ilmiöihin, jotka erityisesti tuntuivat olevan samantapaisia kuin ne, joita hän tutki. Etupäässä villikansain tavat olivat mainiona vertailuaineena, kun tahtoi selittää antiikin kansain aikaisinta kehitystä.[215]
Tämän käsityksensä mukaisesti hän arvosteli myöskin lähteitä erottamalla niiden eri ainekset sen mukaan, koska ja miten ne olivat hankitut, mikä oli nähtyä, mikä kuultua ja mikä arvelua. Juuri Porthanin ollessa Göttingenissä selitteli Heyne tämän menettelytapansa avulla sikäläisessä tiedeseuran kokouksessa Hesiodoksen Teogoniaa. Tämä teos oli hänestä yhteenliitos erilaatuisista kappaleista, jotka jo sitä ennen olivat muuttuneet ja muodostuneet. Porthan piti esitelmää oikein hyvänä, vaikka Heynen tapa lausua latinaa saksalaisen ääntämistavan mukaan tuntui omituiselta. Myöskin seminaariharjoituksissaan selitteli Heyne Hesiodosta.[216] Nämät olivat samat seminaariharjoitukset, joilla useat Saksan myöhemmän henkisen elämän edustajat Voss, v. Humboldt y.m. saivat ensimäisen halun käsittämään klassillisen ajan varsinaista henkeä, vaikka he kyllä toiselta puolen pian jättivät opettajansa välittävän kannan.
Myöhemmin on Porthankin luennoillaan koettanut esittää antiikin oloja niin monipuolisesti ja täydellisesti kuin suinkin, jotta kuulijat niistä saamansa tarkan kuvan mukaan käsittäisivät asiat, joista klassillisessa kirjallisuudessa lukivat. Niinpä esitti tutkijamme vuonna 1801 klassillista arkeologiaa valaisten esitystään kuvilla vanhan ajan taideteoksista. Samoin on Porthan kuvannut vanhimmilla kulttuuriasteilla olevaa elämää, käyttäen kuten Heynekin rinnan vanhan ajan kirjallisuutta ja oman ajan raakalaiskansain tarjoamia aiheita apunaan. Niiden avulla on hän usein luonut kuvan ihmisten alkuasteilta alkavasta vähittäisestä täydentymisestä. Sellaisesta lähtee hän väitöskirjassa "De fama Magiae Fennis attributae" usein viitaten Heynen teoksiin. Myöskin "De Pandora Hesiodea" on sekä aiheeltaan että käsitykseltään samaa laatua. On kuitenkin huomattava, että tällainen käsitystapa juuri voitti alaa seuraavien vuosikymmenien aikana muuallakin.
Lähteiden puutteen tähden ei saata seurata Porthanin suhdetta muihin Göttingenin professoreihin, teoloogeja lukuunottamatta, joista hän laveammin kertoo kirjeissään. Tämän yliopiston kuuluisimpia kykyjä oli Johan Michaelis, etevä kielimies ja rationalistinen raamatun selittäjä. Hän oli Schlözerin opettaja ja häneltä oli tämän kriitillinen menettelytapa osaksi peräisin. "Muutamista hänen oppilauselmistaan ajatelkoon kukin oman vakaumuksensa mukaan, mutta varmaa on, että hänen raamatunkäännöksensä on teos, joka alallaan on erinomainen ja jota vailla ei ajatteleva teoloogi voi olla".[217] Näin Porthan, mutta yleensä herätti Michaeliksen rationalismi monessa pahennusta, niinpä Lidénkin Göttingenissä ollessaan ankarasti moitti kevytmielistä ja pilkallista tapaa, jolla Michaelis kohteli raamattua.[218] Porthanin suhteesta Michaeliksen oppilaaseen Schlözeriin ei ole tarkempia tietoja säilynyt, enempää kuin Gattereriin tahi muihinkaan historiantutkijoihin. Edempänä saan kuitenkin tilaisuuden puhua muutamista sitä valaisevista piirteistä Porthanin tieteellisten harrastusten yhteydessä. Kuuluisaan kirkkohistorian tutkijaan Valchiin hän näkyy myöskin tutustuneen, mutta ainoastaan ohimennen Porthan häntä mainitsee.
Mutta Porthan ei asettunut ainoastaan niiden tiedemiesten yhteyteen, joiden tutkimusalat lähentelivät hänen omia erikoistieteellisiä harrastuksiaan. Hän liikkui aivan eri tieteitten edustajain parissa, muun muassa matemaatikerien ja teoloogein, kävi yliopiston tähtitornissa j.n.e..[219] Hänen monioppisuutensa ja erilaiset harrastuksensa tekivät tuollaisen yhteyden toivottavaksi ja hyötyä tuottavaksi.
Göttingeniin jäi Porthan viideksi viikoksi. Sitten hän kävi useissa Keski-Saksan tärkeämmissä kaupungeissa, viipyi viikon Casselissa, jonkun päivän Gothassa, Erfurtissa, Weimarissa, Jenassa sekä Hallessa, Leipzigissä ja Dresdenissä. Täältä hän sitten palasi Berliinin, Greifswaldin ja Kööpenhaminan kautta kotimaahansa.[220] Kaikkialla hän tutustui aikansa etevimpiin tiedemiehiin ja valistuksenharrastajiin. Niin tiedämme hänen Berliinissä käyneen Mendelssohnin luona, jonka eklektinen valistusfilosofia monessa suhteessa muistuttaa Porthanin omaa filosoofista ajatustapaa. Täällä hän joutui tekemisiin myöskin K.F. Nicolain kanssa, joka vielä tähän aikaan edusti vallalla olevaa katsantotapaa ja tunnetulla aikakauskirjallaan vaikutti suuresti aikalaisiinsa.
On luonnollista, että matkalla oli suuri merkitys Porthanin katsantotapaan ja tieteelliseen kantaan. Saksalainen sivistys merkitsi Kustaa kolmannenkin aikana leimansa ruotsalaiseen ja suomalaiseen maailmankäsitykseen ainakin keskisäädyssä[221] ja saksalaisen tutkimuksen vaikutus voitti täällä yhäti alaa ranskalaisen rinnalla, Sentähden oli erittäin tärkeätä, että Porthan joutui läheisimpään vuorovaikutukseen Saksan tieteen kanssa, joka juuri näihin aikoihin sai päivä päivältä suuremman arvon ja sen mukaisen merkityksen Europassa. Itse on hän puolestaan vaikuttanut saksalaisen tieteen leviämiseen kotimaassamme osaksi suoranaisesti suosittelemalla ja levittelemällä saksalaista kirjallisuutta eri tieteiden aloilta, osaksi epäsuorasti saamalla mieskohtaisia vaikutuksia matkallansa, jotka vaikuttivat hänen tieteelliseen katsantotapaansa ja sen kautta suomalaisen tieteen luonteeseen. Täydellä syyllä saattoi hän senvuoksi jo Dresdenissä ollessaan kirjoittaa Tengströmille: "Toivon, että matka tulee hyödyttämään sekä minua että yliopistoa".
II.
Göttingenistä palattuaan Porthan nimenomaan ottaa tehtäväkseen Suomen historian edistämisen väitöskirjojensa avulla. Hänen pienemmät väitöskirjansa olivat tähän asti olleet etupäässä retoriikan, mutta myöskin filosofian alalta. Hänen suuri sarjansa Historia Bibliothecae oli kyllä oikeastaan historiallinen, mutta johtui suurimmaksi osaksi harrastuksista, joita Porthanilla oli kirjastonhoitajana. Aineksilla ja kyhäyksillä Turun lehdissä vain oli ollut nimenomaisena tarkoituksena edistää Suomen muinaisuuden tuntemusta. Mutta nekin olivat olleet hajanaisia kokoelmia sieltä täältä.
Nyt Porthan nimenomaan ottaa palvellakseen köyhää Suomen historiaansa.[222]