Ei näet ollut historiantutkimus maaseuduiltakaan kokonaan hävinnyt, vaikka Aurora seuraa ei enää ollut sitä elvyttämässä ja Porthan valitteli, ettei täältä enää tahtonut saada apua Turun lehtiin. Tämän tutkimuksen edustajina mainittakoon ennen kaikkea Alopaeukset. Isä, M.J. Alopaeus oli jo 1770 vaiheilla nuorena kynmaasinlehtorina ruvennut kokoamaan aineksia Viipurin kymnaasin historiaan. Ja tässä auttoi Porthan häntä innokkaasti. Hänen välityksellään lähettää Calonius Alopaeukselle sen, mitä Palmsköldin kokoelmassa oli Viipurin koulua koskevaa. Itse lähettää hän 5. p. huhtik. 1796 muutamia tietoja Juustenista. Niinikään kesällä 1795 Porthan oli saanut toimekseen erään Kristiina kuningattaren kirjeen kopioituttamisen.[315] — Alopaeuksen pojat olivat Porthanin oppilaita ja julkaisivat hänen johdollaan väitöskirjansa, joista yksi perustui isän käsikirjoitukseen. Kun yksi pojista P.J. Alopaeus vuonna 1793 omalla presidiollaan painatti väitöskirjan "Specimen Historiae Litterariae Fennicae", lienee Porthan sitä tarkastanut ja korjaillut.[316]
Myöskin jatkui Porthanin yhteistyötä suomenkielen ja mytologian tutkimisen alalla, josta jo edellä olen puhunutkin. 1780 luvullahan hän yhdessä Lencquistin kanssa julkaisi, kuten olen maininnut, "De superstitione Pennorum" ja silloin ilmestyi myöskin Gananderin mytologia, jonka valmistamisessa Porthan oli osallisena. Mutta 1780 luvun lopussa oli tämä työ vähenemässä, samalla kuin Porthanin omatkin tutkimukset tällä alalla lakkasivat. 1790 kuoli sitten Porthanin uskollinen auttaja Kristfrid Ganander.
Sen sijaan alkoi Porthanin ympärille muodostua nuorempi tutkijajoukko, joka oli saanut tieteellisen sivistyksensä hänen omassa koulussaan. 1780 luvun alulla liittyi Tengström Suomen historiantutkimustyöhön ja paria vuotta myöhemmin otti Franzén ensimäiset askeleensa tällä alalla. Nämät nuoremmat tutkijat, runoilijoita kun samalla olivat, osasivat panna paljon suuremman arvon muotoon ja esitystapaan, kuin mitä tähänasti oli osattu niille antaa. En siis ihmettele, jos Porthan näissä oli nähnyt tulevat Suomen historian esittäjät, sen filosoofisen ja kauniin esityksen luojat. Hän koettikin tehdä Franzénista professorin Bilmarkin kuoleman kautta avoimeksi jääneelle oppisijalle, hänellä kun sitä virkaa varten kyllä olisi lahjoja historian esittämiseen ja sitäpaitsi erinomaisen hyvä stiili.[317]
Sensijaan oli Caloniuksen merkitys Porthanin tieteelliselle toiminnalle aina ollut ja oli yhä edelleenkin jotenkin suuri sen yhteistoiminnan kautta, jossa nämät miehet olivat. Caloniuskin oli ollut Aurora seuran jäsen ja hän oli hakenut kaunopuheliaisuuden opettajan virkaa yliopistossa yhdessä Porthanin kanssa. Gadd lausui tässä tilaisuudessa heistä kummastakin, että "he molemmat ovat yleisesti tunnettuja laajasta ja perinpohjaisesta opista kysymyksessä olevalla alalla ja ovat selvällä ja tarkalla opetustavalla useissa tieteissä jo ennen paljon hyödyttäneet akatemiaa sekä erinomaisella taidolla hoitaneet toimia, joita heille on uskottu".[318] Myöskin suomen kielen taitava tuntija oli Calonius ja neuvotteli Porthanin kanssa sen ominaisuuksista.[319]
Tästä toiminnasta on erityisesti huomattava sen historiaa koskeva puoli. Calonius lakimiehenä oli antautunut tutkimaan Suomen hallinnollista ja oikeushistoriaa ja kokoili varsinkin Turun hovioikeutta koskevia tietoja. Vuonna 1782 ryhtyivät hän ja Porthan toimiin hankkiaksensa kamarikolleegion arkistosta joukon tietoja, ja Porthan valittaa silloin, että asiakirjain kopioituttaminen sieltä tulee kovin kalliiksi. Maakirjain otteesta, joka olisi kirjoitettu heidän määräämänsä metoodin mukaan vaadittiin kamarikolleegiossa 100 taalaria. Sitäpaitsi oli lääninhallitusten arkistoista otettava mitä saatavissa oli.[320] Myöskin hovioikeuden pöytäkirjoja käyttivät kumpikin apunaan, Porthan omiin tutkimuksiinsa,[321] Calonius taas kokoelmiinsa Suomen hallinnollisen ja oikeushistorian alalta. Tarkoituksena oli nimenomaan valaista Suomen historiaa, joka on niin köyhä ja vähän tunnettu.
Porthan sanoo jo edellisenä vuonna, että oli hankittu kokoelmia, joita kannattaa saattaa yleisön luettaviksi ja että aijottiin sentähden uudestaan ruveta julkaisemaan Turun lehtiä. Väitöskirjainsa rinnalla piti Porthan näitä lehtiä paraimpana keinona tietojen julkaisemiseen.
II.
Nämät virkeät toimet lähteiden kokoamiseksi ja julkaisemiseksi päättyivät paremmin, kuin alussa oli toivottu ja kääntyivät suuntaan, jota ei oltu aavistettu. Huhtikuussa vuonna 1782 kertoo Porthan Mennanderille aikovansa uudestaan painattaa Juustenin kronikan selityksillä varustettuna. Tämä asiakirja oli kyllä painettuna Nettelbladtin Schwedische Bibliothekiin, mutta muistutukset siinä olivat aivan lyhyitä ja itse teksti oli virheellinen. Tekstin parantaminen ja korjaaminen vertaamalla eri käsikirjoituksia lieneekin ensin ollut päätarkoituksena Porthanilla ja varmaankin ajatteli hän lähinnä juuri jotakin filoloogista interpretatioonityötä.[322]
Tällainen interpretatiooni kuului Porthanin varsinaiseen alaan latinan kielen opettajana. Mutta sitäpaitsi käytettiin sitä erityisellä innolla raamatun tekstien selityksissä juuri näihin aikoihin. Olen jo ennen maininnut miten yleisesti tällaista metoodia opetettiin Porthanin ylioppilasaikana Turun yliopistossa. Göttingenissä Porthan joutui, kuten näimme, yhteyteen kuuluisan Michaeliksen kanssa, joka käänsi saksaksi ja varusti selityksillä raamattua. Kennicottin suurenmoiset vertailuhankkeet olivat myöskin herättäneet hänen huomiotaan ja harrastustaan. Kuitenkin olisivat nämät harrastukset olleet erillään varsinaisesta historiantutkimuksesta, ellei Schlözer olisi tavattomalla innolla vaatinut filoloogista tekstikritiikkiä kaikessa ankaruudessaan noudatettavaksi historiallisten tekstien julkaisussa. Miten suurta tarkkuutta hän vaati, osottaa seuraava lausunto: "Kaikki variantit, jotka kriitikeri voi tarvita, merkittäkööt. Sanon tahallani: joita kriitikeri voi tarvita. Tuskin on sadan variantin joukossa kymmentä, joilla välittömästi on historialle merkitystä: mutta muut ovat toisiin tarpeihin omiaan: ne kuuluvat kielitieteeseen; ne auttavat määräämään käsikirjoitusten ikää, isänmaata ja sisällistä arvoa j.n.e. Näiden varianttien kokoaminen vaatii, jos se tapahtuu tarpeellisella huolella ja tarkkuudella (jota ilman koko työ tulee epäluotettavaksi ja mahdottomaksi käyttää) taitoa ja pitkällistä harjaantumista, jotka tässä oletan jo edeltäkäsin".[323]
Kuitenkin oli selitysten kirjoittaminen Juustenin kronikkaan alusta asti ollut oikean tekstin julkaisemisen ohella Porthanin tarkoituksena. Nähtävästi aikoi hän tässä täydellisemmin ja uuden käsitystapansa mukaan tutkia kronikassa esiintyviä asioita, joita Scarin ja Bilmark olivat ennen häntä käsitelleet. Bilmark oli näet vuosina 1771-1772 julkaissut väitöskirjan "Hypomneumata quaedam in Chronicon Episcoporum Aboensium a Paulo Juusten consignatum". Tässä oli lyhyitä muistutuksia Juustenin kronikkaan ilman itse kronikan tekstiä. Olemme nähneet, että Porthan edellisillä julkaisuillaan pyrki uudestaan käsittelemään ja täydentämään, mitä muut jo ennen, useinpa juuri vähää ennen, olivat aloittaneet. Niin aikoi hän tässäkin.