Kirjoituksessa käsitelty aine koski Porthania erittäinkin sen tähden, että se liittyi läheltä asioihin, joita hän aikoi käsitellä Juustenin kronikassa. Myöhemminkin 1790 luvulla on hän siihen palannut. M.J. Alopaeus oli näet jo 1770 luvun alulta keräillyt aineksia Viipurin kymnaasin historiaan ja joutui myöskin tämän kautta käsittelemään näitä samaisia asioita. Kirjevaihdossa vuosina 1794-1796 tutkijat ilmoittelevat toisillensa kysymyksiä aineesta ja keksimiään asiakirjoja,[388] kuten edellä mainitsin.

Alopaeukselta sai Porthan myöskin lähteitä tutkimuksiinsa Karjalan kreikkalaisuskoisista pitäjistä. Hän oli näistä kirjoittanut Turun sanomiin jo vuonna 1789 nimellä "Anmärkningar ang. de Församlingar i Swenska Karelen som bekänna sig til den Grekiska Kyrkan".[389] Vuonna 1795 näkyy hän uudelleen ruvenneen ainetta tutkimaan, sillä tästä alkaen saa hän Alopaeuksien välityksellä piispaintarkastuspöytäkirjoja ja muita alkuperäisiä asiakirjoja kopioituina.[390] Tutkimusten tulokset tulivat esiin A.H. Vinterin julkaisemassa väitöskirjassa "De Ecclesiis Careliae Svecicae Graecam Religionem profitentibus", jonka ensi osa tuli painosta vuonna 1796, jälkimäinen 1798. Tulokset noista tutkimuksista julkaisi Porthan itse lyhyessä kirjoituksessa Turun sanomissa, samannimisessä kuin se, jonka mainitsin vuodelta 1789.[391]

Tähän suuntaan kävi Porthanin julkaisemistyö Turun lehdissä, sikäli kuin se koski uudempaa aikaa. On vaikeata sitä lähemmin ryhmitellä ja määräillä aineittensa mukaan, sillä se käsitti kaikkea, mikä vaan kelpasi valaisemaan Suomen historiaa. Eikä se riippunut niin paljon eri aineitten viehättävyydestä, kuin lähteistä, jotka olivat saatavissa. Kotimaisia lähteitä julkaistiin ensi sijassa, etenkin akatemian kirjastossa olevia, mutta myöskin ruotsalaisia, jotka maatamme koskivat. Mainittakoon vain "Suomen historiaa koskevat muistiinpanot" Palmsköldin kokoelmasta, jotka tavataan lehdissä vuosina 1793 ja 1794.[392] Yleensä olivat nämät kirjoitukset pieniä poimintoja vain, joille Porthan ei sellaisenaan pannut suurtakaan arvoa. Itse hän kerran niistä kirjoittaa Gjörwellille: "Turun sanomiin (jotka nyt julkaistaan Prof. Franzénin toimesta ja hänen kustannuksellaan) heittelen edelleenkin silloin tällöin historiallisen tahi antikvaarisen kyhäyksen sellaisen kuin numero 6:ssa ja 7:ssä olleen Pyhän Henrikin luista, itsessään vähäpätöisestä aineesta, joka kuitenkin on herättänyt maanmiestemme huomiota".[393]

II.

Juustenin kronikan julkaisemista kesti kuusitoista vuotta, se täytti melkein koko loppuosan Porthanin elämästä. Mutta edeltäpäin jo saattoi arvata, ettei Porthanin monella alalla liikkuva harrastus ja monipuolinen tuotantokyky voinut rajoittua tähän yhteen, joskin suurenmoiseen tehtävään. Se vaati ja se löysi yllin kyllin muita tilaisuuksia ja aiheita tutkimuksiin.

Sellaiseen syrjäaloilla liikkumiseen antoi pääjulkaisun laatukin aihetta, se kun pakotti tutkijan koskettelemaan kaikenlaisia aloja ja etsimään vastausta kysymyksiin, joiden laajempi käsittely ei voinut sopia teoksen jo muutenkin paisuvain rajain sisään. Eihän sitäpaitsi Porthanin vastaisuutta varten tehty tutkimus, joka perusluonteeltaan oikeastaan oli tilapäinen, voinut pysähtyä siksi kuin hän ensiksi oli sen tahi sen syrjäalan tutkinut. Näistä syistä johtuivat lukuisat väitöskirjat, jotka Porthan julkaisi joskus suunnilleen samaan aikaan kuin hän käsitteli lyhyemmälti samoja asioita pääteoksessa, tahi useammin vähän jäljestäpäin.

Tällaisia tutkimuksia olivat tavallaan lukuisat kirjoitukset suomalaisista kansoista, heidän alkuperästään ja sukulaisuudestaan. Kuitenkin ne oikeastaan johtuivat Porthanin kieltenvertailu-harrastuksesta, joka oli vanhempi Juustenin kronikkaa ja siitä riippumaton. Olenkin näistä jo ennen puhunut. Edelleen kuului tähän ryhmään joukko tutkimuksia, jotka käsittelivät perinpohjaisemmin Suomen historiaan kuuluvia erityisaiheita, joita Porthan kyllä piti pääteoksensa aineeseen kuuluvina, mutta ei siinä ollut loppuun käsitellyt. Sellainen oli "De anno suscepti a rege Erico sancto imperii et expeditionis in Fenniam motae" vuodelta 1797, jossa käsitellään uudelleen kysymystä milloin Eerik pyhä teki ristiretkensä Suomeen, mutta ei jouduta nytkään mihinkään varmaan tulokseen.

Tarkka erikoistutkimus niin rajoitetulta alalta, kuin tämä nyt käsitelty oli, oli vielä jotenkin tavaton ilmiö. Se on todisteena siitä, että tutkimus kävi yhä yksityiskohtaisemmaksi, ja samalla merkkinä siitä, miten tutkimusta ruvettiin yhä laajemmin myöskin esittämään. Historialliset aikakauskirjat, joissa myöhempi tutkijapolvi tuollaiset kysymykset ratkaisi, eivät vielä olleet sitä ottaneet tehtäväkseen, ne sisälsivät enimmäkseen lähteitä tahi lyhyitä kuvauksia laajemmista aiheista. Mutta lyhyet akateemiset väitöskirjat olivat omiansa tuollaisiksi tutkimuksiksi.

Vuotta myöhemmin ilmaantui samansuuntainen erikoistutkimus "De expeditione Johannis I:mi Svercheridae, in Livoniam" Lindahlin puolustamana. Aiheena siihen näkyy olleen Lagerbringin jyrkkä ja mielivaltainen kritiikki kysymyksestä, jota Porthan koetti vakaannuttaa liiviläisten lähteitten avulla. Tässä siis yksi esimerkki Lagerbringin teoksen suuresta vaikutuksesta tutkijamme toimintaan, kohta tapaamme toisen samansuuntaisen. — Epäilemättä Porthanin kirjanen selvitti suuresti käsitystä näistä seikoista. Mainittakoon vain, että hän määräsi Rotala eli Rotalum nimisen seudun paikan, josta ruotsalaiset tutkijat siihen asti olivat olleet epätietoisia. Lagerbring oli etsinyt sitä Ruotsin rannikolta, Nordin taas asetti sen nykyisen Pietarin kaupungin tienoille.[394]

Uudistettu erikoistutkimus aineesta, jota Porthan oli Juustenin kronikassa käsitellyt, oli "Om S:t Anna kloster vid Åbo" 1796 vuoden Turun sanomissa. Aine oli hyvin hämärä ristiriitaisten ja epätarkkojen lähteitten tähden, jotka olivat olleet käytettävissä. Nyt oli Porthan saanut useita Naantalin luostaria koskevia asiakirjoja käsiinsä kuninkaallisesta kirjastosta Tukholmasta ja näiden perustalla käsittelee tutkijamme jälleen ainetta, josta ei esityksessään Juustenin kronikassa ollut mihinkään johtopäätöksiin tullut.[395]