En voi tarkemmin käsitellä Porthanin ansioita maantieteen tutkijana, se kun kuuluu varsinaisen alamme ulkopuolelle. Mainitsen vain, että hän erinomaisen laajan kirjevaihtonsa kautta lisäili tietojaan ja kokoelmiaan tällä alalla. Erittäinkin 1790 luvulta on säilynyt joukko tuollaisia kirjeitä. Myöskin hankki hän itse matkoillaan statistisia tietoja, etenkin lääninhallituksista. Niinpä hän vuonna 1794 sai sellaisia Vaasan ja Oulun läänien maaherroilta ja heidän virkamiehiltään sekä Kuopion lääninhallituksesta.[406] Sentähden arvelikin Calonius, lähettäissään Porthanille tilastollisen taulun Suomenmaan väestön lukumäärästä, maan suuruussuhteista y.m., että tämä kykenisi sitä monessa suhteessa tarkastelemaan ja korjailemaan.[407] Erittäinkin elämänsä lopulla toimiessaan koskenperkauskomiteassa ja talousseurassa liittyivät hänen harrastuksensa entistä vielä lähemmin Suomen maantieteen, erittäinkin sen tilastollisen ja taloudellisen puolen tutkimiseen.
Ja tuntuu kuin olisi Porthanin täytynyt maantieteeseen syventyä. Olemme nähneet Porthanin historiallisten teosten suurelta osalta lähteneen siitä vilkkaasta huomiosta, jota käsittelemänsä asiat juuri silloin aikalaisissa herättivät. Oli läheinen yhteys hänen ajatuksissaan asiain nykyisyyden ja menneisyyden välillä. Porthan oli tutkimuksissaan lähtenyt Suomen kansasta ja joutui siten sen historiaan. Mutta yhtä vähän saattoi hän käsitellä kansaa, käsittelemättä samalla maata, kuin hän saattoi päästä sen historiaan, ottamatta pohjakseen maan tuntemista.
III.
Mutta työskentely Suomen keskiajan historiassa vaati myöskin erityistietoja jopa erityistutkimuksiakin naapurikansain historian ja yleisen historiankin alalla. Etenkin Suomen varhaisin historia viittasi Venäjälle, josta suomalaiset olivat tulleet ja jossa heidän heimokansansa asuivat, kristillinen aika taas näytti Ruotsiin, vaati ottamaan selvää sen maan kirkollisista ja hallinnollisista oloista. Näiden maiden historian tutkiminen oli siis välittömässä yhteydessä Porthanin harrastusten kanssa.
Olen jo ennen puhunut Porthanin Venäjän historiaa koskevista harrastuksista. Näimme, että hän jo 1770 luvun lopulla, siis ennen laajempia tutkimuksiaan Suomen historiassa, oli ottanut sen erityisen esityksen aiheeksi. Hänellä oli myöskin Venäjän rajain sisällä paljon ystäviä, jotka saattoivat häntä auttaa, etenkin siellä asuvassa suomalaisessa papistossa, ja sitäpaitsi opiskeli Turussa hänen oppilainaan sen puolen nuorukaisia. Porthanilla oli sentähden edellytyksiä tässä suhteessa, jotka kerrassaan puuttuivat hänen virkaveljiltään ruotsalaisessa emämaassa.
Kun Porthan siis kirjallisuus-, historia- ja antikviteettiakatemian julkaisuihin aikoi vuonna 1790 kirjoittaa tutkimuksen Pähkinäsaaren rauhasta,[408] niin olisi voinut odottaa aikomuksen toteutuvan. Hän ryhtyikin toimiin saadakseen ystäviensä kautta Nestorin kronikan, jota työhönsä tarvitsi ja joka sitäpaitsi oli päälähde Venäjän vanhemmassa historiassa. Vastaus, jonka hän Cygnaeukselta sai, kuvaa hyvin vaikeuksia, jotka Porthanilla tässä oli voitettavana: "Nestorin kronikasta kuuluu saksalainen käännös ilmestyneen jossakin Saksassa, jos oikein muistan Danzigissa; sitä ei saa täältä ostaa kuin sattumalta tahi jos se ulkoa tilataan erityisesti. Muita kronikoita ei liene käännetty, jota kuitenkin vielä tahdon tarkemmin kysellä. Täällä ne eivät ainakaan ole käännetyt. Myöskin kuuluu ruhtinas Schtscherbatovin historiasta Saksassa löytyvän käännös, jota ei täällä myödä ja ulottunee se vain toiseen osaan".
Painos, jota Cygnaeus tarkoittaa kirjeessään on Schererin vuonna 1774 julkaisema saksalainen käännös, joka monessa suhteessa oli puutteellinen ja virheellinenkin. Sitäpaitsi oli Pietarin tiedeakatemia julkaissut Nestorin kronikan vuosina 1767-1790. Porthanilla oli kuitenkin aije yhä edelleenkin mielessään. Vuonna 1797 hankki hän Caloniuksen kautta itselleen Nestorin kronikan käännöksen, mutta monet muut puuhat hidastuttivat hänen työtään. Hän aikoi nyt valmistaa sen Upsalan tiedeseuraa varten ja vielä 1803 kertoo hän jo alottaneensa sitä. Kuolema kuitenkin ehti ennen, kuin teos valmistui.[409]
Muutamia venäläisiä kronikoita oli kyllä Turun yliopiston kirjastossa, Lindheimin peruja, mutta ei ole mitään merkkiä siitä, että Porthan olisi niitä käyttänyt. Tämä oli kyllä sitä luonnollisempaa, kun tutkijamme kriitillisten periaatteittensa mukaan vaati varmoja, tarkastettuja lähteitä, eikä tyytynyt yksityisiin kappaleisiin, jotka satunnaisesti löysi. "Sitten kun ovat tarkoin ja kriitillisesti julkaistut", — sanoo Porthan — "kootut ja tarkastellut, antavat nämät vanhan venäläisen historian jätteet sille, joka tuntee tuon kansan kielen ja kirjallisuuden yhtä hyvin kuin meidän historiamme, tilaisuuden päättää tätä".[410] Porthan oli tässä suhteessa samassa asemassa, kuin ruotsalaiset tutkijatkin, jotka kyllä käsittivät Venäjän historian tärkeyden, mutta eivät koskaan ottaneet siitä selvää, v. Celse sanoo nimenomaan kokoelmissaan: "Naapureimme historia on verrattava meikäläiseen. Venäläisillä kronikoilla on iässä etusija meikäläisten ja muitten naapureimme historian rinnalla".[411] Ja kuitenkin oli eräässä Vesteråsin arkistossa venäläisiä kronikoita useitakin, mutta ne jäivät ymmärtämättä ja huomaamatta. Niiden joukossa oli eräs kokonaista 78 arkkia käsittävä kappale Nestorin kronikkaa.[412]
Samalla lailla kävi myöskin Porthanin kielellisten ja kansatieteellisten tutkimusten suomensukuisista kansoista. Ne perustuivat vain sanakirjoihin ja matkakertomuksiin, muita tarkempia tietoja hänellä ei ollut. Sentähden eivät Porthanin tutkimukset tähän suuntaan voineet edistyä ja hän pysyi edelleen kannalla, jolla saksalainen tutkimus oli. Tosin hän vuonna 1795 sai tarjouksen Pallakselta raha-apuun Venäjän keisarinnalta suomalaisten kansain tutkimista varten, mutta hän sen hylkäsi. "Jos minulla nuorempana olisi ollut mahdollisuutta sellaiseen apuun, olisin joutunut kiusaukseen sitä käyttämään: nyt on minulla Venäjää ja kaikkea siihen kuuluvaa kohtaan sellainen kauhu, ettei minulla edes ole ollut halua matkustaa Pietariin, johon entiset oppilaani usein ovat minua kutsuneet, vielä vähemmin syvälle noiden barbaarien maihin. Mutta kyllä toivoisin, että joku nuori ja taitava mies saisi tehdä sen matkan, ennenkuin kaikki nuot eri heimot ovat sekaantuneet venäläisiin".[413]
Näin meni tuo suurenmoinen aate hukkaan ja Porthan rajoittui edelleenkin verrattain vähäpätöiseen toimintaan tällä alalla. Se koski erittäin suomalaisten lähimpiä sukukansoja, jotka samalla olivat heidän naapurikansojaan. Jo 1780 luvun loppupuolella — siis aikana, jolta Porthanin varsinaiset tutkimukset suomalaisista sukukielistä olivat peräisin — oli hänen oppilaansa L.A. Zetraeus koonnut tietoja vatjalaisten kansallisuudesta ja elintavoista. Mahdollisesti oli virolaisen papin Trefurtin kertomus näistä, jonka Porthan saattoi lukea Gadebuschin kokoelmista, herättänyt hänen huomiotansa ja tiedonhaluaan vatjalaisista.[414] Kysymys näyttää edelleenkin häntä viehättäneen 1790 luvulla ja 1802 hän Turun lehdissä julkaisi yllämainitun Zetraeuksen tietojen mukaan kertomuksen vatjalaisista. Hän oli samalla uudelleen pyytänyt heistä tietoja, mutta ilmoitukset, joita hän sen johdosta sai, supistuivat hyvin mitättömiin.[415]