— Me olemme kaikki vaivaisia syntisiä, sanoi Matti, hartaasti asettaen kätensä ristiin.
— Mutta synti annetaan anteeksi niille, jotka katuvat ja parannuksen tekevät, sanoa tokasi pikku poika, osoittaen siten ottaneensa onkeen jotain siitä, mitä kirkossa puhuttiin. Silloin tahtoi unilukkari eli suntio panna kirkon ovet kiinni, ja siltavoutikin oli jo tullut kärsimättömäksi. Hänen kanssaan läksi Laasmanni menemään, otettuaan harvasanaiset, vaan teeskentelemättömät jäähyväiset Rautalan miehiltä.
Loppu.
POHJALAIS-MAIJA
Muistelmia Hämeestä II.
I.
Lauvantai-ilta Pynnölässä.
— Ahhah, se oli terveellistä!
— Juu, se priskaa päätä ja niskaa.
— Mitähän tästä maailmasta viimein tulee?