Bobista tuntui se kaikkein ihmeellisemmältä, että mitä enemmän uskollisuus kasvoi hänen ja pojan välillä sitä harvemmin Georg kysyi häneltä äidistä. Viime kerran keskustellessaan äidistä kysyi Georg ajatteleva ilme kasvoillaan:
"Etkö sinä pidä enää äidistä?" Se oli kysymys, johon Bob huomasi alussa olevan vaikean vastata lapselle ja hän koetti senvuoksi kiertää sitä lausumalla:
"Luonnollisesti minä pidän äidistä."
Mutta ääni vastauksessa ei mahtanut olla tyydyttävä, sillä poika vastasi tyytymättömällä sävyllä:
"Sinun ei tarvitse narrailla minua."
"Ei, minun ei tarvitse tehdä sitä", koetti Bob jälleen.
Mutta poika ei antanut vetää itseään nenästä.
"Miksi sinä sitä teet sitten?" sanoi hän loukkaantuneena.
Bob ei voinut vastata niin kuin hän tahtoi ja hän soimasi itseään, ettei hän voinut tehdä sitä. Mutta hän ei voinut välttää lapsen kysyvää katsetta ja hän sanoi:
"Älä nyt vielä kysy minulta sitä."