Melkein kullakin puulla oli myös suojeleva olentonsa, joka kuului Tapion vallan alle. Niin mainitaan Tuometar, Hongatar, Katajatar, Pihlajatar, jotka, paitsi erinäisten puiden suojelusta, myös pitivät huolta elukoista. Niin oli metsässä paljo väkeä, kullakin puulla, kivellä ja huoneella oli oma haltiansa, ettei mikään kaivannut suojeliaansa.
Myös pahoja olentoja luultiin metsässä olevan. Ja tämmöinen oli Hiisi, mies häijy, joka ynnä Syöjättären kanssa siitti kärmeen. Waivat ja onnettomuudet olivat Hiiden toimittamia, "Hiiden heittoja." Ja Hiisi saa runoissa usein saman merkityksen kuin Paha, Pahalainen, Piru, Lempo, jotka kaikki ovat pahoja olentoja. Hiiden asunto, Hiitola, Hiiden linna eli Tanikan linna kuvailtiin sentähden olevan synkeissä kolkoissa metsissä ja vuoren rotkoissa. Hän saa myös siitä nimen Wuoren ukko, ja monta vuorta on tästä saanut nimen "Hiiden vuori."
Runoissa eroitetaan monasti Wesi-Hiisi, Wuori-Hiisi, Metsä-Hiisi, josta näkyy että merkitsi pahaa olentoa yleisesti eli samaa kuin pahalainen, piru jne. Sen todistaa myös vielä sanantapa: mene hiiteen! Hiiden suku sai nimen Hiiden väki, Wuoren väki, josta mainitaan "Hiiden poika pikkarainen" ja "Hiiden impi."
Jos elollisissa ruumeissa luultiin olevan paljo olentoja, niin sitä vastaan elottomissa (kiveimissä) ei semmoisista melkein mitään tietty; sillä niissä ei ollut erinomaisia voimia havaittavana. Kuitenki rukoillaan kerta Kimmo, Kammon poika halkasemaan kiveä, karilainen mainitaan karien haltiana.
Ihmisen taipumuksilla ja mielialoilla oli myös jumalansa. Ensiksi tulee mainita rakkauden jumalattaren, Sukkamieli, jonka mieli oli pehmiä kuin sukka ja lempiä.
"Sukkamieli mielen kääntäjä,
Mesilläs tuon mieli haudo,
Haudo mieli mielettömän,
Armahani armottoman."
Runoissa ei Sukkamieltä nimitetä, mutta sitä useimmin Lempi, rakkaus, rakkauden jumala. — Ihmisen taipumuksista jumaloittiin myös Uni, Unonen, tämäkin lempiä luonnostansa. Untamo rukoiltiin unia selittämään.
Terveyden jumalatar oli Suonetar, jonka luultiin suonia kehräävän; hän tuli "suonisykkyrä sylissä, kalvokääri kainalossa suonia sitelemään, päitä suonten solmimahan." — Sitä vastaan oli Kivutar ja Wammatar vaivain ja kipujen tuottajat.
Muita jumalallisia olentoja olivat vielä: Sinettäret, sinisen värin palvossa auttajat, Kankahattaret kankaan kutoissa auttajat, Matka-Teppo, tiejumala, auttaja matkoilla jne.
Erinäisiä olentoja, jotka vieläkin pöllöttävät kansan mielessä, olivat Menninkäiset, joiden luultiin olevan kuolluitten haamuja maassa, ja Maahinen, joka oleskeli maassa, puiden, kivien ja kynnysten alla. Sen luultiin olevan ihmisen muotoinen, vaikka aivan pienen. Näitä lepyttääksi täytyi ihmisen heille uhrata kaikkia, olutta pannessa, leipoessa jne esikoisen. Heitä pahottaissa sai ihminen kivun, erinomattain rupia, josta vieläkin sana maista on tavallinen ja merkitsee jonkunlaista sydelmää.