Seuraamana päivänä sairastui jällen yksi elukka. Mikä nyt oli muu syynä kuin tuo onneton hylje, joka taas oli taloon tullut! Hylje oli vietävä pois teille tietämättömille. Se annettiin siis vieraalle, joka lupasi kuljettaa sen kylläki kauas. Vuorokausi kului; mutta toisena iltana kuuli piika jotakin kaappimista oven takana. Ovi avattiin ja tuo uskollinen eläin tuli sisälle, ei tieten kuinka kiittämättömille ja tyhmille ihmisille hän tuhlasi rakkauttansa. Väsynyt pitkästä matkastansa, näytti hän kaikin tavoin ilonsa kotiin päästyänsä, meni uunin eteen ja nukkui.
Isäntä kuuli kohta mitä tapahtunut oli. Noita-ämmä otettiin taas neuvoksi. Ei ole, sanoi ämmä, onneksi jos tuo peto tapetaan; mutta kyllä siitä muutoinki päästään; puhkaistaan sen silmät, niin ei se enää osaa taloon tulla jos se vielä kerran viedään kauas merelle. Julma isäntä suostui julmaan neuvoon; tämän uskollisen ja viattoman elävän silmät puhkaistiin. Verta vuotavana ja kivuissansa kiertelevänä pantiin hylje taas veneesen ja vietiin ja jätettiin kauvas merelle.
Viikko kului eikä talossa sen enempää iloa ollut. Karjasta kuoli yksi toisensa perään, ja vihdoin sanoi noita-ämmä toden että tauti oli hänen taitoansa väkevämpi. Tulemana yönä puhalsi mereltä aimollinen myrsky; tuulispäiden välissä kuului usein heikko valittava ääni. Aamu tuli, ovet avattiin ja armas hylje makasi kuolleena kynnyksellä. Hän ei taitanut sokiana enää saada elatustansa, vaan kuoli nälkään. Hänen ruumiinsa haudattiin santakuoppaan. Mutta talossa seurasi onnettomuus onnettomuutta. Kaikki meni nurin; karja kuoli, katovuosi tuli, lapset kuolivat ja vihdoin kuoli itse isäntäkin sokiana ja köyhtyneenä. Noita-ämmä tuli lain edessä osalliseksi ihmisen murhaan ja hirtettiin.
Mursu.
(Kuva 6)
Ruumis on lyhykarvainen; karvat ruskiat eli harmaat. Sen pituus on 7 eli 8 kyynärää. Pitkät ja paksut viiksit. Isot silmät, silmän valkia on punainen niin kuin vertynyt. Kaula paksu käy mutkaan niinkuin hevosen kaula. Levätessänsä etujaloillensa ja kaula köyryssä on mursu miehen korkuinen. Sen nahka on paksu ja avara että näkyy olevan niinkuin säkki sen yllä monissa laskuissa, jotka siirtyvät mursun kävellessä. Jalat ovat lyhyt ja typerät, varpaat 5, varustetut lyhyillä kynsillä.
Etuhampaita on ylisessä leuassa 4, joista 2 keskimäistä ovat pienet ja pian putoovat, alisessa leuassa 2, jotka kuitenkaan ei koskaan kasva täydellisiksi, ainoasti alku nähdään penikoilla. Kulmahampaat ylhäällä ovat pitkät, usein kyynärää pitkät valkoiset torahampaat; alhaalla vähäiset ja sivuhammasten kaltaiset. Sivuhampaita on ylhäällä ja alhaalla kummallakin puolella 4, vaikka viiminen niistäkin on pieni ja aikaisin putoo.
Mursulla ei ole niinkuin hylkeellä silavaa lihan ja nahan välissä. Jos silavaa on, on se sekaisin lihassa. Mursuja pyydetään ainoasti nahkansa ja torahammastensa vuoksi.
Mursu elää pohjaisessa jäämeressä kernaimmin ajojäiden seassa, jossa hän uiskelee ja toisinaan nousee niiden päälle. Hän elää joukossa, usein sadottain. Jäälle kiipee hän niin että hän lyö suuret torahampaansa jäähän ja vetää niin raskaan ruumiinsa ylös jäälle. Tyvenellä ilmalla he leikittelevät ja poukkuroitsevat, antavat kuulla äänensä, joka on melkein härän äänen kaltainen. Leikki lakkaa tavallisesti nukkumisella, jossa tilassa he makaavat toinen toisensa niskassa niinkuin siat. Nukkuissansa kuorsuvat he kovin. Yksi on aina hereellä ja pitää vaaria. Vaaran havaitessa lähtee tämä vartia liikkeelle ja hänen seurassansa koko läjä. Tässä nousee kumma ja ääretön meteli; kukin tahtoo ensin päästä veteen, mutta maatessansa ristin rastin on toinen aina toisen tiellä ja esteenä; niin ne sitte vihastuvat, purevat, tappelevat, torahampaat kopisevat toisiansa vastaan, he huutavat ja määkyvät hirmuisesti. Niin pian kuin vaan pääsevät, kaapivat ja vierivät he jään partaalle ja heittävät itsensä päitäpitäin mereen.
Vedessä ne usein karkaavat läheneväin venetten päälle; ollessa suuressa joukossa tekevät ne sen vaikka ei heille mitään olisi tapahtunutkaan pahaa. Torahampaillansa lyövät he läven veneesen; toiset uivat veneen sivuilla, nostavat ruumiinsa ylös ja lyövät hampaillansa sinne ja tänne. Välistäin tapahtuu että heidän pitkät hampaansa tarttuu ihmiseen, jonka he kohta vetävät mereen.