Ruumis on muutoin jäykkä ja vähä latistetun munan kaltainen, karvoilla peitetty. Häntä on aivan lyhy.
Kielen pää on kahden haarainen. Korvalehtiä ei ole ollenkaan ja korvan aukko on aivan vähäinen. Sieramet saattaa hän avata suuriksi ollessansa veden päällä, mutta vetää peräti kokoon sukeltaissansa. Viiksit ovat tukevat ja latistetut.
Hylkeet ovat aivotut enimmästi vedessä elämään, jonka mukaan heidän ruumiinsakin rakennus on muodostunut. Ruumis pitkämäinen, vähän latistettu ja molemmat päät kapenevaiset, jalat lyhyt ja melkein kuin kalain uimukset.
Hylkeet elävät erinomattain meressä, sekä jäämeressä että niiden lahdissa. Muutamat kulkevat meristä pitkin virtoja ylöspäin ja tulevat niin järviin, joista he eivät enää löydä tietä takaisin. Niin löytyy hylkeitä suomenki sisävesissä, Saimassa ja Ladogassa.
Hylkeet ovat paljo maapetojen kaltaiset sekä rakennuksensa että elämänsä suhteen. Heillä ei kuitenkaan ole raatohammasta. Hylkeet elävät enimmiten laumoissa. He syövät eläviä vesi-eläimiä tuoreeltansa, erinomattain kelpaa heille kalat, ankeriaiset ja myös puutteessa huonommatki vesi-elävät. Usein sieppavat he saaliinsa veden pohjasta ja tekevät sitä niin äkisti että samassa seuraa kiviäki heidän mahaansa, jossa niitä usein löydetään. Enimmästi on vatsa alaspäin, mutta usein kääntävät he myös vatsansa ylöspäin, jossa tilassa he usein sieppaavat saaliinsa.
Myös kesyttymisen vuoksi ovat hylkeet maapetojen kaltaiset. Ne ovat melkein yhtä huokiat kesyttää ja opettaa kuin koirat. He suostuvat myös ihmisiin yhtä hyvin kuin koirat, joiden virkaa he myös oppivat toimittamaan. Kesyttynyt hylje seuraa uiden isäntänsä venettä; pysättyä nousee hän veneesen ja vartioitsee sitä niinkuin koira kuormaa isäntänsä pois ollessa. Hylkeet kalastavat sekä itsellensä että isännällensä. He leikittelevät mielellänsä niinkuin koirat ja ottavat hyvin mielin vastaan ihmisen liehakoitsemisia. Joka tahtoo tämmöisen hylkeen saada, hän ottakoon hylkeen penikan ja antakoon sen vaan olla ihmisten parissa.
Hyljetten uidessa ovat etujalat kylkeen liitetyt; ainoasti kääntäissä on etujalka airona liikkeellä. Takajalat ovat hänen kuljettajansa, joiden voimalla hän kulkee ihmeellisen nopiaan. Usein nähdään hän vähän ajan perästä nousevan kaukana siitä, missä hän meni alas. Hänen täytyy usein tulla veden pintaan hengittämään, muutoin ei hän taida elää vedessä.
Toisinaan nousevat hylkeet kuivalle, joko maalle eli jäälle, ja tahtovat siinäkin kuljeskella, vaikka se on heille vaikia; sillä heidän jalkansa ovat luodut uimiseksi eikä käymiseksi; heidän jalkansa eivät kannata ruumista, niin kuin muiden imettäväisten eläväin. Jos he kuivalla tahtovat paikastansa siirtää, täytyy sen tapahtua matojen tavalla eli matelemalla. Heidän täytyy vetää peräpuolen ruumistansa eteenpäin että tulevat köyryyn ja sysäävät sitte etupuolen ruumista eteenpäin; taas uudestansa vetävät he takapuolen kokoon ja viskaavat sitte etupuolen eteenpäin j. n. e. Tässä eivät he luota ainoasti etujalkainsa, vaan myös rintansa päälle. Imettäväiset maa-elävät sitä vastaan kulkevat sillä tavalla että he aina luottavat kahden jalan päälle, koska toiset kaksi siirretään eteenpäin. Hylkeen kulku kuivalla näyttää kuin kuupakkajuoksu. Lumisessa maassa pääsee hän joksikin nopiasti kuupakoitsemaan.
Pohjaisimpain kansain ainoa rikkaus on hylje, joka heille antaa kaikki heidän tarpeensa. Hylje on heille yhtä suuresta arvosta kuin sivistyneitten kansain kaikki elukat yhteensä. Grönlantilaisen koko maallinen onni eli onnettomuus tulee siitä kuinka hyvin he hylkeitä saavat. Kuin Kristin opin saarnaajat ensin tulivat Grönlantiin ja kuvailivat ihmisille taivaan autuaallisuutta, iloa ja riemua, huusivat he kohta: tottahan siellä sitte on kyllin hylkeitä! Hylkeet ovat ikäänkuin heidän koti-eläimensä, liha ja rasva syödään; rasvasta saadaan vielä valoa ja lämmintä; nahka antaa veden pitävän, lämpimän vaatteen ja rekiä päällisen veneillekin että ne tulevat aivan pitäviksi; nahasta tehdään vielä huoneita ja suksien alustimia; suonista saadaan lankaa; suolista tehdään paitoja, purjeita ja akkunoita; luista askaroitaan kaikenlaisia kovia tarvekaluja.
Grönlantilaiset pyytävät hylkeitä keihäällä, jonka päässä on nuora ja nuoran päähän on sidottu rakko täynnä ilmaa. Keihäässä on terä ja terässä vääkkä. Keihään pistettyä sukeltaa hylje, mutta rakko estää ja tekee sukeltamisen vaikiaksi; se näyttää myös aina mihin hylje kulkee että taidetaan sitä seurata. Maalla ja jäällä lyödään se kapulalla kuoliaksi. Sillä ei hylje tarvitse muuta kuin pienen kolauksen kuonoonsa ennenkuin hän siitä kuolee, jos vaan lyöjä osaa oikian paikan.