Auton vauhti hiljeni, yksinkertainen tienviitta neuvoi, missä olimme, ja hiljalleen hyrräsimme edelleen ruskeanpunaista tietä, nurmikkojen ja puuryhmien välitse ja korkeain vartiopuitten holvin alitse. Ainoaakaan ihmistä ei näkynyt, ei ketään portilla, ei kauempanakaan. Mutta kaikki oli hyvin hoidettua ja ajotie kova ja sileä.
Groote Schuur — "Suuri lato" — hohti edessämme valkeana ja hienona, ollen vain yksikerroksinen, viivoiltaan hollantilainen. Oikeaan katseluun olisi tarvittu ainakin kokonainen päivä. Yksinään Rhodesin työhuone ja kirjasto olisi vaatinut oikeastaan tuntikausia, niihin luettuna taiteellisesti koristettu makuuhuone, jossa on m.m. Marcus Aureliuksen mietekirja avoinna ja eräät sanat viivattuina: "Muista, että olet roomalainen, mutta älä unohda, että olet Caesar."
Un peu pathétique, sanovat kai selvät sielut moisesta asettelusta. Sillä en luule Rhodesin muistaneen Marcus Aureliuksen kehoitusta silloin, kun hän nukkui viimeistä kertaa Groote Schuurissa. Mutta kuitenkin se sopii tyyliin, ja hän oli yleiseen tunnetusti Caesarien uskollinen tutkija. Kirjastossa on koneellakirjoitettuja käännöksiä kaikista mahdollisista roomalaisista keisariteoksista, jotka eivät ole ilmestyneet vielä englanninkielellä ja katselija näkee, että niitä on käytetty. Samoin on koko suuren Napoleon-osaston laita.
Tuntijoille tuottaisivat kai tuon loistokodin kalliit porsliiniesineet ja kutomatyöt suurta iloa, mutta voimakkaimmin esiintyvät kuitenkin siellä reliikit, nuo monet pyhät arvomerkit ajoilta, jolloin Rhodes oli matabelien keskuudessa: kuningas Lobengulan sinetti, repaleiset liput.
Mutta edelleen. "Tuolla on lordi Gladstonen talo", sanoi ohjaaja viitaten huvilaa vasemmalla puolella. "Ja tuolla asuu usein sir Rudyard Kipling", kolmannessa pienessä rakennuksessa ylempänä rinteellä.
Ajettiin eteenpäin, yhä vain ylämäkeen. Oikealla puolella vilahti puiden lomissa monta lajia antiloopeja, kauempana kaksi zebraa — harvinainen näky keskellä hienosteltua puistoa. Eräiden puiston osain asukkaina on näet etelä-afrikalaisia metsäneläimiä, ja aituukset on tehty niin tilavat ja vähän näkyvät, etteivät katsojat eivätkä eläimet itse saa häkkivankeuden vaikutusta. Poikkeuksena ovat ainoastaan leopardit ja eräät muut sellaiset, jotka asuvat ahtaammalla, mutta nekin täydentävät osaltaan sitä Rhodesin luomistyön kopiaa, jota tämä joukko vapaan metsän elämää edustaa.
Nyt kääntyi auto jyrkästi oikealle ja kiiti vaakasuoraa tannerta pitkin läpi tiheiden viidakkojen. Aukeama — hiljainen huudahdus — ja edessämme hohti temppeli. Se oli matkamme määrä.
Rhodes Memoriaal on doorilainen pilarihalli, johon leveät, moniosaiset portaat nousevat. Se on kokonaisnäöltään melkein marmori-valkea, mutta kiviaines on pelkkää graniittia. Portaat, pilarit, arkitraavit, reunukset, kaikki ovat Kapin prekambrisen kauden tuotteita. Suuria möhkäleitä ja vähän liitoksia.
Havumetsän helmaan rakennettuna on pyhäkkö aivan vuoren otsikon alla. Sen alimmassa osassa, keskellä, on ratsastajan kuva, "Physical Energy", jänteekäs, alaston mies ohjaten ratsuaan. Rhodes oli kerran nähnyt tämän teoksen kuvanveistäjä Wattsin luona ja ihaillut sitä suuresti. Kun tämä muistomerkki sitten rakennettiin, lahjoitti taiteilija veistoksensa homman toimeenpanijoille, ja on se täällä saanut onnistuneen paikan. Tuo villin-voimakas ryhmä, jonka pronssin pinta on käsitelty niin, että se vaikuttaa rapautuneelta kiveltä, jännittää kaikki lihaksensa karauttakseen avaraan maahan tuonne pohjoiseen päin; äärimmäiseen saakka tarkoin vastaava Miehen, hänen tahtonsa ja hänen voimansa vertauskuva.
Kauimpana portiikin varjossa on holvattu seinäkomero, jonka Rhodesin pronssinen kuva täyttää. Suuri pää nojautuu keveästi toiseen käteen, katse on suunnattu alhaalla olevan ratsastajan yli, kaukaisuuteen, jossa Etelä-Afrikan valtio haipuu laaksojen ja harjujen ja tasankojen takana ilmanrantaan. Siellä paalutti Rhodes uusia, suunnattomasti laajennettuja rajoja kuningaskunnalle, ja sen hän teki yksin.