Ja kun katselee kauan niitä, niin muodostuu auringonpaisteessa eteesi parvi neitoja, joilla on musta hipiä ja uumissa haikalan evä, se kuva kuultaa vakavankauniina hyökyvallien taustaa vastaan, ja matkaaja joutuu muistelemaan tuota Ithakan miestä, joka pelkäsi rantain laulua.
Monikin laiva kohtasi näillä vesillä meitä, ja jo varhain illalla kulki kahden puolen ohitsemme ikäänkuin harva karnevaalisaattue: huippulyhdyt, värilliset laternat ja valaistuja hytti-ikkunoita rivittäin. Eräät laivoista puhelivat keskenään optillisella telegraafilla muutaman sanan ja katsoja mietti mielessään, mitä nuo tiheään toisiaan seuraavat valontuikahdukset merkitsivät.
Kun auringonlaskun purppura oli mantereella hämärtynyt harmaaksi eikä ääriviivoja enää voinut eroittaa, syttyi lännessä ikäänkuin tulipaloja. Epävakainen hehkuviiva, joka näytti tuulessa loimahtelevan tuleen ja jälleen melkein sammuvan. Monilla paikoin. Lyhyitä viivoja ja pitempiä. Hämärän henkien ilve-kuvia kulkevain laivain Morse-puheluista.
Mitä tämä merkitsi, tiesi eräs välikannen matruusi: kafferien metsätulia.
Ranta ei siis kadonnutkaan, se virkosi eräänlaiseen uuteen eloon. Nyt tiesin, että mustat olennot juoksivat laulaen siellä tulessa loimuavain puitten ympärillä ja linnut lentelivät liekkeihin. Päivällä olivat ainoastaan jotkut pienoiset cumulus-sauhut saaneet ihmisen luulemaan, että tuolla hiljaisen ja tyhjän metsän takana näkyi pilviä.
Afrika lähettää viestejään äärimmälle meren rannalle. Savannien matava tulikukka kuvastuu mereen.
XI.
VASCON JOULUAATTO-LAHDESSA.
Kun lähestyy Durbania, täytyy oppia tuntemaan viisi sanaa: Bluff, Point, Town, Beach ja Amanzimtoti. Niiden ympärillä pyörii elämä tuossa oivassa kaupungissa. Nuo neljä ensimäistä on helppo muistaa, viides vaatii lahjoja.
Bluff ei ole laisinkaan sitä, miksi joku lukija ehkä sitä kuvittelee, vaan erään korkean metsäisen vuoriharjanteen nimi, jonka äärimmällä kärjellä on majakka ja joka reliifineen painuu ainaiseksi mieleemme Port Natalin vartiana. Se ystävämme, johon jo usein olemme turvanneet, nim. Vasco da Gama, purjehti tänne pelkästä uteliaisuudesta vuonna 1487 Kristuksen syntymän jälkeen, löysi suuren, kauniin sataman ja antoi sen nimeksi Porto Natale. Maan nykyisessä nimessä Natal pitäisi siis koron oikeastaan olla toisella tavulla.