Luulenpa, että olisin tahtonut jäädä sinne pitkäksi aikaa. Ilmasto on Etelä-Afrikan kaikkein parhaita. Ihmiset näyttävät vapailta ja onnellisilta. Kun valaslaivat palaavat illan tullen valtamereltä, tuovat ne aina mukanaan sitä kaukaista raitista tuulta, joka paisutti aikain aamuna merirosvopäällikköjen purjeita. Me kaikki rakastuimme hiukan Durbaniin, ja minä uneksin jo huvilasta The Bluffin huipulla — suuresta, valkeasta huvilasta, jossa olisi mukavat tuolit ja miellyttäviä ihmisiä ja muille surmanluukut permannoissa.
XII.
KANSITARKASTUS.
"Olisiko herra klarinetti hyvä ja antaisi sen oxygenoolipullon olla paikoillaan."
Tämä omituinen neuvo, jonka eräs matkustava herra antoi muuanna heinäkuun aamuna vuonna 1914, 33 asteella eteläistä leveyttä, yhdelle laivan virkailijoista, vaatii ehkä selitystä. Niinkuin kaikissa kunnollisissa valtamerihotelleissa, on myöskin Taboralla orkesteri, kuten olen jo maininnut. Yleisen tavan mukaan askaroivat sen jäsenet musiikittomina aikoina muilla toimialoilla. Klarinetti siistii minun hyttiäni, ja hänellä on kuosina, vaikka hän muuten on täsmällinen, myllätä irtaimistoani. Eräänä pimeänä aamuna, jolloin meidät johdatettiin varhain vuoteista katselemaan jotakin eteläafrikalaista satamaa ja jolloin minä en välittänyt sytyttää tulta lamppuun, yllätin itseni aikeissa kaataa gummiarabikumia suuveteen. Klarinetti oli asettanut liimapurkin sille paikalle, mikä oli oxygenolille varustettu. Vaarallistahan se ei ollut, ja Herra tietää, mikä ajatus mahtoi piilläkään siinä, että olisin ehkä eksynyt liimaamaan kieleni kitalakeen kiinni. Mutta periaate vaati oikaisemaan. Klarinetti kumarsi.
Eräs kanssamatkustaja — hän lähti pois laivasta Kapissa — kertoi sitävastoin pyytäneensä kerran stewardiltaan jotakin pientä lisäpalvelusta. "Se ei kuulu minuun", vastasi mies, "minä olen pasuuna ja kapellimestari."
"Ehkä pasuuna on sitten hyvä ja pyytää kapellimestaria menemään hiiteen", vastasi hänelle kertoja.
Niin, asia on tosiaankin sillä tavalla, pasuunansoittaja on tällä laivalla musiikinjohtaja. Orkesterissa on paitsi häntä omat herrat kornettia, klarinettia, pianoa, bassoviulua ja kahta viulua varten. Kuumassa vyöhykkeessä, jossa käyrien on mahdoton pysyä klaverin kanssa samassa virityksessä, soittaa pianisti huilua.
Pasuunalla johtamisella on kyllä omat hyvät puolensa. Tuon soittimen heilutussäde on eräissä asennoissa huomattava, ja tunteellisissa kappaleissa piirtelee kiiltävä messinki kimmaltelevia kaaria, jotka puhuvat paljoa enemmän kuin tahtipuikon tai viulunkäyrän yksitoikkoiset liikkeet. Vielä mahtavammalta vaikuttaisi kyllä tahti- ja nyansiheilurina bassoviulu, mutta moisella tunnevoimalla varustettuja muusikkoja ei saa stewardin palkalla.
Vaikkei septetti ole kokoonpanoltaan aivan akadeeminen, soittaa se eräitä kappaleita nautittavasti. Jos sävellyksen painopiste on messinkipuhaltimissa, menestyy yritys parhaiten, sillä nuo kaksi torvimiestä puhaltavat moitteettomasti. Toisella viululla on sensijaan enemmän taipumusta halonhakkuuseen, ja klarinetin klaffit pitäisi öljytä.