Janne vastasi nyt, ettei hän tule. "Te aiotte tehdä minut kylmäksi."
Sillä hetkellä tuli paikalle Jannen naapuri, joka oli pakotettu seuraamaan mukana Jannen taloon. "Jöns, sano Jannelle, että hän tulee ulos!" käski Pekkalainen ankarasti.
"Antaudu, Janne!" kehoitti Jöns, "tässä ei ole muuta neuvoa kuin maksaa sovinnot." — "Aiotko sinä Jöns maksaa sovinnot?" — "Aion."
Sitten kuului sisältä rukoilevaa ääntä ja Janne tuli ulos, ylpeänä, iloisena ja tuiman pöyhkeänä. "Mistä syystä minulta vaaditte sovintoja?" — "Siitä, mitä teit Harjun suomalaiselle." — "Hän oli tehnyt talonsa minun maalleni, ja omalla maallani minä teen, mitä tahdon."
"Älä suotta suurentele Janne!" varoitti Pekkalainen. "Meillä suomalaisilla on esivallan kirjallinen lupaus, että saamme asettua asumaan metsiin mihin tahdomme; siellä sinulla ei ole mitään maata. Nyt olemme tulleet tänne kysymään tahdotko maksaa korvauksen siitä pahasta, minkä teit, muutoin saat kärsiä saman, minkä teit Vetalaiselle. Sano pian, kumman tahdot!" — "No mitä minulta sitten vaaditaan?" kysyi Janne kiukkuisesti.
"Ensiksi sinun täytyy antaa takaisin karja, jonka anastit; sitten sinun täytyy elättää Vetalainen ja hänen perheensä elonkorjuuseen asti, ja lisäksi sinun täytyy ruokkia ne miehet, jotka rakentavat talon, ja maksaa heille kaksi säkillistä rukiita ja neljä säkillistä ohria. Se on kohtuullinen vaatimus. Sano nyt, miten tahdot tehdä!"
"Tahdon miettiä asiaa."
"Ottakaa, pojat, kirveet ja pilkotkaa sytykkeitä ja tehkää tuli sillä välin kuin Janne miettii asiaa", sanoi Pekkalainen istuen pölkyn päähän selin Jannen oveen.
Kun suomalaiset olivat vieneet mukaansa Jönsin, oli lähetetty sana naapureille kauemmaksi etelään, ja näitä oli kokoontunut koko joukko, jatka nyt seisoskelivat vähän etäämpänä ja kuulivat Jannen ja Pekkalaisen keskustelun. Jannen tuvassa oli hiljaista. Kuului kuitenkin kuiskauksia, joihin sekaantui itkua ja nyyhkytyksiä.
"Isä, nyt meillä on puita", sanoi Pekkalaisen vanhin poika. — "Pankaa ne seinää vasten!" käski Pekkalainen. Nyt astui kokoontuneesta miesjoukosta pari ruotsalaista esiin ja tuli avomielisesti Pekkalaisen luokse. He tervehtivät: "Jumalan rauha!" ja sitten toinen huusi: "Tule ulos, Janne!" Janne oli heti ulkona ovensuussa Pekkalaisen vieressä. "Maksa pois sovinnot, Janne", kehoittivat miehet; "muuten olet ansainnut itse saman, mitä olet muille tehnyt."