Rovasti (hyväntahtoisesti). Aivan oikein, aivan oikein. Tuliko kirjeitä?
Apulainen. Onhan tässä yksi. Varmaankin taas tuolta "Otava"-yhdistykseltä.
Rovasti. Vain niin! (Lukee.) Aiotaan panna toimeen yhdistys, joka kustantaisi uutta suomalaista kirjallisuutta.
Apulainen. Siveellisesti on väärin tukea semmoista hanketta, joka ei ole papiston tarkastuksen alaisena. Tuskin mikään kaunokirjallinen tuote tätä nykyä ansaitsee kannatusta.
Rovasti (selailee sanomalehtiä). Ajan vaatimukset, — ajan vaatimukset.
Apulainen. Niin. Nehän ne nyt kulkevat kohti mustaa yötä, lippujen ja helisevien kulkusten kanssa.
Naemi (juoksee sisään). Kuule, Elias. Nyt minulla on viisi peltiä ja jokaisella on kaksikymmentä piparkakkua. (Laskee sormillaan.) Ja sitten on yhdellä vielä kahdeksan. Kuinka monta niitä sitten on kaikkiaan?
Rovasti. No, Naemi, häpeä vähän.
Apulainen. Niitä on sata kahdeksan.
Naemi. Sata kahdeksan. Niin kaksikymmentä ja viisi ja… Niinhän minäkin arvelin, mutta en luottanut itseeni.