Apulainen. Tarkoittaako musteri minua?
Ruustinna. No, no, Elias hyvä! minä olen tänään vähän hermostunut tuon siunatun…
Apulainen. Helsinkiläis-miniän tähden.
Ruustinna. Niinpä kyllä. Sen pojan onni painaa niin sydäntäni. Kokemattomat poikaparat katsovat vaan kauniita kasvoja eivätkä sydäntä.
Apulainen (hurskaasti). Niinhän se on. Antin olisi pitänyt antaa musterin valita.
Ruustinna (terävästi). Ei, kiitoksia!
Rovasti (tulee unisena). Eikö häntä vielä kuulu?
Ruustinna. Ei, pappaseni. Mutta kyllä kai jo saamme ruveta odottamaan.
Rovasti (istuu. Ruustinnalle). Katriina hyvä, toisitko silmälasini ja nuuskarasiani ja tohvelini. Ohhoo! postikin on tullut. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi. Kaikkihan ne näkyvät olevan. On se sentään hyvä laitos, tuo posti. Pitäisi melkein saada se kahdesti viikossa. No, nyt kun olemme saaneet tänne rautatien, niin saanemme pian postikonttorinkin ja silloin…
Apulainen (innokkaasti). Sitä täytyy papiston vastustaa. Minun nähdäkseni juuri postikonttorit levittävät kansaan tuota likaista sanomalehti-kirjallisuutta. Ja rautatiet taas vetävät tänne matkustajia ja ulkomaalaista tapain turmelusta. Seurakuntamme saa tyytyä pitäjään postiin. Sitä voi papisto edes jossakin määrin pitää silmällä.