Apulainen. Niin, niin. Maailma on niin paha.
Ruustinna. Minun mielestäni täytyy sekä tyttöjen että nuorten miesten pitää silmänsä auki myöhään ja varhain… (Koputtaa rovastin ovelle.) Pappa! kello on kuusi! — etteivät ostaisi sikaa säkissä. Pappa!
Apulainen. Mutta onhan sallimus…
Ruustinna. Sallimus on juuri antanut meille silmät päähän.
Apulainen (innokkaasti). Tarkoittaako musteri pahan tuntemista…
Ruustinna. Sitä ei myöskään saa pistää säkkiin sian kanssa. (Avaa rovastin oven ja kurkistaa sisään.) Malakias.
Rovasti (huoneessaan). Kyllä, kyllä, mamma.
Ruustinna (huutaa kyökkiin): Maija! tuo kahvia rovastille. (Järjestää sanomalehtiä.) Tässä ovat viimeiset sanomalehdet. Ne kärpäset ne ennättävätkin joka paikkaan ja likaavat kaikki.
Apulainen (ottaa sanomalehden). Aivan niinkuin realistinen kirjallisuus, joka penkoo yleisön nähtäväksi kaiken likaisuuden, aikoi musteri varmaan sanoa.
Ruustinna. En. Sitä en aikonut sanoa. Semmoisia kirjoja minä en lue, sillä minä en kärsi niitä. Mutta en minä myöskään salli, että tyttö istuu kuin mikäkin rusinatötterö jokaisen koulupojan katseltavana.