Tapahtuu savolaisessa pappilassa.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Pappilan sali. Perällä kaksi ovea. Oikeanpuoleinen vie eteiseen, vasemmanpuoleinen ruokasaliin. Ovien välissä kakluuni. Oikealla kaksi ikkunaa. Niiden edessä kukkia. Alempana oikealla piano. Pianon vieressä pieni pöytä; pöydän ympärillä keinutuoli ja kaksi pikku tuolia. Vasemmalla kaksi ovea. Ylempi vie apulaisen ja alempi rovastin huoneesen. Ovien välissä kellokaappi. Alempana vasemmalla sohva. Sohvan edessä pöytä, keinutuoli ja pari muuta tuolia. Apulaisen huoneen ja ruokasalin ovien välisessä nurkassa pöytä, Pöydällä piippuhylly, tupakkivehkeet ja sahtikaraffi. Seinillä Lutheruksen ja suomalaisten pappismiesten kuvia. Katossa harsotettu kynttiläkruunu. Huonekalut vanhanaikuiset. Lattialla käytävä-matot. Pöydällä vastatullut posti: kirjeitä ja sanomalehtiä. — Ruokasalin ja eteisen ikkunoista näkyy järvimaisema. Ruokasalin keskilattialla ympyriäinen pöytä. Iltapäivä.
Apulainen (tulee, papinkaulus kädessään; huomaa sanomalehdet). Kas, posti on tullut! Vihdoinkin! Ahaa! Kirje Finlandin toimitukselta! Lähetetty takaisin. Minun kirjoitussarjani lähetetty takaisin! "Liian pitkäveteinen". Ja tässä Vartijan toimitukselta. "Ei kylliksi helppotajuinen". Kas vaan! Tietysti! Arvasinhan sen. No, sama se. Välitän viis koko helsinkiläislehdistä. Eihän tämä oikeastaan kummastuta minua. Pääkaupunki! pääkaupunki! Sehän se nyt turmelee parhaimmatkin! "Liian pitkäveteinen". "Ei kylliksi helppotajuinen". Mitä vielä. Oikea syy oli sen maaseutulainen vakavuus. Sen saastuttamaton kristillis-siveellis-aatteellis-konservatiivis- kansallinen henki ei miellyttänyt herroja helsinkiläisiä. No, tässä on kirje Suomalaisen toimitukselta. Kieltävä vastaus sieltäkin. Hävytöntä! Koko sanomalehdistö onkin jonnin joutava laitos. Ottaa vastaan jokaisen tuhrijan töherryksiä. Valmis kaikenlaisen roskajoukon käytettäväksi. Ei nimeksikään kontrollia. Sopimaton, vallaton, hillitsemätön ja vaarallinen vapaus! Paras on olla sitä kannattamatta ja toteuttaa siveellisyyden aate seurakunnassaan puhutun sanan voimalla. (Istuu keinutuoliin, selaillen käsikirjoitusta.) "Nainen, hänen tehtävänsä ja velvollisuutensa ja oikeutensa". Kirjoittanut Elias Jussilainen. Hm. Minusta tämä ei ole ollenkaan pitkäveteistä. Päinvastoin hyvinkin mehukasta. Erittäinkin olen mieltynyt tähän lukuun: "Naisen kasvatuksesta kristillisessä nöyryydessä". Se tulee loistamaan oikeana helmenä siveellisessä kirjallisuudessamme. Pitkäveteistä! Ja kuitenkin olen hyvin elävästi kuvaillut naisen helmasynnit: hänen turhamaisuutensa puvussa ja… Kas sitä Naemaa! Ei ole taasenkaan silittänyt kaulustani mieleni mukaan. Ja hänen pikaisuutensa ja… No, olenhan minä tuhat kertaa selittänyt hänelle, kuinka papinkaulukseni pitää… Naema! Ja hänen kärsimättömyytensä ja… Naema! Ja hänen taipumuksensa antautua vihansa valtaan. Naema. Naema! Etkö sinä kuule? — Ihan kuin hän taas tahallaan tekisi kiusaa. Tuo ijankaikkinen naisen itsepintaisuus! No mutta Naema!
Naemi (kiiruhtaa sisään). Elias kulta! Mitä sinä tahdot? Oih! tuo inhottava kaulus!
Apulainen. Kuinka voit tuoda minulle tämmöistä? Olenhan tuhansia kertoja sanonut sinulle, kuinka papinkaulukseni pitää silitettämän: reunat kunnolliset ja suorat kulmat sisäpuolella. Mut eipäs! Naema! minun vaimoni…
Naemi. Elias kulta! Anna anteeksi!
Apulainen. Elä keskeytä minua. Minun tulevan vaimoni, sanon minä, pitää totella minua ja tehdä niinkuin minä käsken — ja — ja…
Naemi (itkua pusertaen). Minä silitin sitä kokonaisen puolen tuntia. Mutta se on niin kehnosti neulottu, että… Etkä sinä ollut kotona — ja minulla oli niin paljo tekemistä, ennenkuin Lilli tulee — ja — ja…
Apulainen. Mitä tuo tähän kuuluu? Minun tulevan vaimoni, sanon minä, pitää etupäässä ajatella minua — sekä toimissaan että muussa. Pane mieleesi, Naema: joka on uskoton vähässä, häntä ei myöskään voi panna paljon päälle. Sinulla on eräs suuri vika, suuri ja ruma vika. Tuo itsepuolustus. Itsepuolustus minua vastaan! Jos et saa kaulustani hyväksi puolessa tunnissa, niin silitä sitä kokonainen. Pääasia on, että se tulee semmoiseksi, kuin minä tahdon. Avioliitto, näetkös, ei ole mikään kevytmielinen laitos. Niin, niin, vie se nyt huoneeseni. Ja pane se sinne käsikirjan sisään — lasten kasteen kohdalle. (Naemi menee hänen kamariinsa. Apulainen seisoo vähän aikaa peilin edessä, istuu sitten mukavasti keinutuoliin ja ottaa sanomalehden. Naemi tulee takaisin.) Piippuni, Naema! Siellä uunilla. (Naemi tuopi piipun kamarista.) No, eihän siinä ole tupakkaa! Täytä se! (Naemi täyttää piipun. Tulee takaisin.) Tulitikut! (Naemi sytyttää tulitikun ja tarjoo tulta, seisoo vähän aikaa hänen vieressään.)