Apulainen ja rouvat. Vai nuoreen puolueesen.
Lilli. Ovatko kaikki kapineet nyt täällä? Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi. Kaikki kunnossa. Kas tuossa vaivoistasi, Pekkaseni. Ja tuosta saat niin hyvän sikarin, ettet ole sellaista vielä eläissäsi polttanut. (Ottaa itse toisen ja sytyttää.) No, elä nyt kursaile! Mitä joutavia! Kas, tässä tulta! So! Sukkelaan vaan!
Apulainen ja rouvat. Hän polttaa tupakkaa!
Ruustinna. Pappa, hän polttaa tupakkaa!
Sisäpiika (tarjoo kahvia, mutta pudottaa hämmästyksissään tarjottimen). Mamselli polttaa tupakkaa!
(Esirippu alas.)
TOINEN NÄYTÖS.
Sama huone. Neulomakori pöydällä. Pari viikkoa myöhemmin.
Naemi. (Seisoo pellin edessä, katsoo varovasti ympärilleen, ottaa kähertimet taskustaan, sytyttää kynttilän ja kähertää otsatukkaansa. Jäljittelee Lillin liikkeitä ja polttaa sormensa; koettaa Lillin matkalakkia sekä hänen vyötänsä, jossa riippuu puukko. Ottaa paperossin taskustaan ja koettaa polttaa, vetää savua henkeensä j.n.e.) Uh, uh, uh! (Säpsähtää ja sammuttaa äkkiä kynttilän, heittää pois vyön, pistää paperossin taskuunsa j.n.e.)
Lilli (tulee, kyökki-esiliina vyötäisillä, punaisena ja tulehtuneena, heittäytyy sohvaan ja sytyttää paperossin). Oh, kuinka minulla on kuuma! Olen kerrassaan hurmannut äitimuorin kyökissä. Et ole vielä ikinä nähnyt semmoista perunalaatikkoa, kun tänään saat päivälliseksi. Vähä munaa, vähä voita, vähä lihaa ja hyvin, hyvin paljo perunoita. Ne ovat huokeita, näetkös. Äiti on ihan päättömästi ihastunut käytännöllisyyteeni. Minä olen paras miniä tähtien tällä puolen. Semmoista se on, kun käy talouskoulua, ennenkuin näyttäytyy rakkaalle anoppimuorilleen maalla. Kuulepas, nuo kiharat tuossa otsalla eivät taivu oikein hyvin.