Apulainen. Millä oikeudella tunkeudutte tänne häiritsemään ihmisten kotirauhaa?
Lilli. Jos te aiotte vävyksi taloon ja minä miniäksi, niin luullakseni toisella on yhtä suuri oikeus kuin toisellakin.
Apulainen. Millä oikeudella tunkeudutte minun ja Naemin väliin?
Lilli. En ole tahtonut vaivata teitä pyynnöilläni. Olen vaan puhunut Naemin vanhempien kanssa, — jos tässä nyt on kysymys hänen matkastaan.
Apulainen. Mutta minä kiellän sen.
Lilli. Minun luullakseni isä juuri sanoi, ettei hän tässä asiassa aio kysyä teidän lupaanne.
Apulainen. Minä vetoon Naemaan?
Lilli. Nainen vaietkoon seurakunnassa.
Apulainen. Niin, sen saisitte te tehdä. Ja miksi oikeastaan tahdotte viedä Naeman Helsinkiin?
Lilli. Miksi? Me käymme talouskoulua. Hylkäämme siellä kaikki pyhät, esi-isiltä perityt hurskaat kyökkikokemukset ja syöksymme hurjimpiin taloudellisiin muutospuuhiin. Me käymme luennoissa ja ryöstämme fysiikalla, botaniikalla, matematiikalla ja estetiikalla Naemista kaiken viattomuuden viehätyksen. Me käymme naisyhdistyksessä, esittelemme hänet noille emansipatsiooni-sankarittarille, jotka vaan väijyvät ja viettelevät viattomia naisparkoja lavealle tielle. Me luemme nykyisen kloaakki-kirjallisuuden Noorasta aina Kauppa-Lopoon asti ja revimme siten kaikki siveellisyyden juuret hänen sielustaan. Me käymme suomalaisessa teaatterissa ja pilaamme hänen ihanteellisen katsantotapansa Minna Canthin draamoilla. Ja kun näin olen saanut hänet taloudellisesti, tieteellisesti, siveellisesti ja esteetillisesti peräti turmelluksi, lähetän hänet takaisin tänne turmelemaan muitakin. Kas siinä minun ohjelmani.