Apulainen (tulee kiivastuneena). Neiti Stjernflykt! Te — te — olette siis saanut toimeen tämän?
Lilli (viattomasti). Minkä tämän, hyvä herra Jussilainen?
Apulainen. Minkä tämän! Te olette… te olette — vehkeilijä ja…
Lilli (säikähtävinään). Hui! tehän olette ihan hirveä, herra Jussilainen! Ja minä kun aina olen luullut olevani todellinen nainen. Mistä te nyt taas olette vihoissanne?
Apulainen. Kuulkaa, neiti! Ennenkuin te tulitte tähän taloon, vallitsi täällä tuota — tuota…
Lilli. Sopusointu varmaankin. Niin, kyllä minä olen huomannut, että te tätä nykyä olette hirveässä epäsoinnussa.
Apulainen. Te — te — olette…
Lilli. — käärme paratiisissa. Mutta kyllä se pian menee matkaansa. Joko tiedätte, että aion ottaa Naemin mukaani?
Apulainen. Minä saattaisin pian loukata teitä.
Lilli (peittää korvansa, hullunkurisesti säikähtäen). Ai, ai, korva parkani! Elkää toki tehkö sitä!