Ruustinna (tyynesti). Tunnen kyllä. Hän on toisesta maailmasta ja toisen ajan lapsi, kuin me. Hänellä on vikansa ja hyvät puolensa.
Apulainen. Hänellä! Hän on itse piru naishaamussa.
Ruustinna. No, no, no! Hänellä on oma tahto ja hyvä pää, Hän ei ole tavallinen tyhmä tallukka. Mutta semmoinen on Naemi.
Apulainen. Musteri ei siis asetu minun puolelleni?
Ruustinna (vakaasti). En, hyvä Elias. Tiedäthän, että minä aina teen isän mielen mukaan. Ja sitäpaitsi arvelen, että teille on parasta olla vähän aikaa erillänne, sillä minä en oikein pidä siitä tavasta, jolla sinä kasvatat Naemia.
Apulainen. Missä Naema on?
Ruustinna. Hän tulee kohta. Elä nyt anna tämän seikan niin kovin painaa mieltäsi, hyvä Elias.
Apulainen. Minusta tää asia on hyvin vakavata laatua.
Ruustinna. Mitä tarkoitat?
Apulainen. Tahdon puhua tästä Naeman kanssa.