(Tuskallinen äänettömyys).
Apulainen. Minä en tahtoisi keskeyttää. Mistäs täällä oli kysymys?
Nimismiehen rouva. Sofi Andelin taas puhui täällä emansipatsioonistaan.
Apulainen. Vai niin, vai niin! Niin, rouva Andelinhan on tainnut kohottaa tuon punaisen lipun täällä meidän maaseurakunnassammekin. No, saako rouva Andelin montakin uskonmuuttajaa? Ja mitä se herra miehenne siitä asiasta arvelee?
Kauppamiehen rouva. Hän arvelee vaan, että Jumala on luonut vaimon miehen avuksi ja aasin vetojuhdaksi.
Apulainen. Emansipatsiooni! Emansipatsiooni! Niin, sehän se nyt on päivän huuto — tätä nykyä! Mutta, hyvät ystävät, oletteko huomanneet, että Raamatun pyhät naiset olisivat saarnanneet tuota emansipatsioonia. Katsokaamme esimerkiksi Saaraa, kun hän…
Kauppamiehen rouva. Laskeeko maisteri Saaran "pyhien" naisten joukkoon. Silloin on maisteri lukenut hänen elämäkertansa hyvin pintapuolisesti.
Apulainen. Anteeksi, rouva Andelin! Minä lasken Saaran "pyhien" naisten joukkoon. Nöyryydessä ainakin hän on kaunis esimerkki, koska hän kutsui miehensä herraksi ja oli hänelle alammainen, niinkuin rouva Andelin ehkä vihkimäluvusta suvaitsee muistaa.
Kauppamiehen rouva. Maisteri taitaa vielä käyttää vanhaa vihkimäkaavaa. Mutta niin ei minua vihitty.
Apulainen. Vai niin! Saaran hurskas historia ei siis enää kelpaa nykyiselle naiselle. Ei, hän tietysti ammentaa viisautta muista lähteistä. Lukee vaan muodin mukaista, niin sanottua realistista kirjallisuutta, jossa kieli on kaunis ja kuori kiiltävä, mutta joka sisältää vaan lokaa ja mädännystä.