Apulainen. "— entisen, alttiiksi antavan, hellän naisen kuva, joka kärsii nöyrästi, eikä aseta omaa itsekästä tahtoansa ylpeästi vastoinkäymisiä vastaan, joka antaa anteeksi ja uhraa itsensä, joka rakastaa ja kuolee, joka…"
Nimismiehen rouva. Mutta sehän on Boccaccio.
Kauppamiehen rouva (nauraa sydämmellisesti).
Apulainen. Ei — tää on liikaa! Suokaa anteeksi, hyvät naiset, mutta minä en jaksa enää.
(Paiskaa käsikirjoituksen pöydälle.)
Nimismiehen rouva. Vatsako?
Apulainen (mennessään). Niin, vatsa, vatsa!
Lilli (antaa posetiivinsoittajalle rahaa). Menkää nyt soittamaan tuonne alapihan puolelle. Uh! Sellaista soittoa! Luulenpa, että maisteri pakeni! Ai, vieraita! Vai olet sinä täällä? (Tervehtii kauppamiehen rouvaa.) Pistäysin juuri teillä. (Niiaa pastorin rouvalle.) Nöyrin palvelijanne! Ja rouva Braxellkin on kyläilyllä. Mitä uutta kuuluu? (Kauppamiehen rouvalle.) Niin, sinä et ollut kotona. Mutta minä puhuttelin sen sijaan sinun herraasi ja miestäsi. Sinä olet hänet hyvin kasvattanut. Vai niin, herrasväellä on tällaiset pienet kahvikekkerit. Näin maalla ovat ne erittäin hauskat! (Istuu, pastorin rouvalle.) No, mitäs uutta pappilaan kuuluu?
Ruustinna (menee kyökkiin).
Pastorin rouva. Meille eivät mitkään uudet asiat osaa.