Apulainen. Niin, tuo mieltymys kaunopuheliaisuuteen voi kantaa sekä hyviä että huonoja hedelmiä.
Lilli. Onnellinen se, joka sanan voimalla voi herättää ja innostuttaa tuhansia. Tänään olen oppinut tuntemaan semmoisen onnellisen!
Apulainen. Herättää ja innostuttaa tuhansia…? Hm! Herättää ja innostuttaa tuhansia!
Lilli. Kas niin. Nyt olen saanut välimme selväksi. Ja nyt lähden lepyttämään muitakin, että saisimme päivällisiksi päivänpaistetta tänne sisälle, koska ulkonakin alkaa kirkastua. Minä olen sydämmestäni iloinen.
Apulainen. Lillin hyvä omatunto, kun on niin rehellisesti tunnustanut rikoksensa.
(Ojentaa kätensä Lillille.)
Lilli. Niin — rehellisesti.
Apulainen (äänettömyyden jälkeen). Sinä tarkoitat siis, että tämä soveltuisi esitelmäksi?
Lilli. Se vasta on esitelmä, ehyt, erinomainen esitelmä ja onpa hirveän suuri vahinko… Kuule. Mutta minä — mutta sinä et varmaankaan anna… Kuule, Elias, annatko vai etkö?
Apulainen (hymyellen). No, no, en minä sentään tartu sellaisiin tyttöjen pyydyksiin.