Apulainen. Olisipa todellakin hauskaa, rakas Lilli, jos olisin voinut vaikuttaa sinun parantumiseesi.
Lilli. Ole varma, rakas Elias, että se on kokonaan sinun ansiosi. Jos tahtoisit veljen tavoin ohjata minua… Pääkaupungissa on kaikki niin pintapuolista — ja me naiset katsomme vaan muotoa.
Apulainen. Niin, Helsinki on niin komeutta rakastava kaupunki.
Lilli. Hyvin komeutta rakastava. Maaseudun vaatimatonta vakavuutta puuttuu. Mutta toisekseen — kyllä siellä on paljo syvääkin, — esim. meidän naisyhdistyksessämme. Siellä käy kyllä miehiäkin, vaikka sillä on sellainen nimi. Siellä keskustellaan tällaisista kysymyksistä, jotka koskevat naista, usein hyvin kiivaasti, ja pidetään esitelmiä, juuri tällaisia esitelmiä, asian vastustamiseksi ja puolustamiseksi. Apropos! Aiotko painattaa teoksesi Valvojaan tai Vartijaan?
Apulainen. En ole sitä vielä ajatellut.
Lilli. Tai johonkuhun sanomalehteen.
Apulainen. Nuo sanomalehdet ovat niin pintapuolisia. Minusta teokseni on liian syvämietteinen sanomalehtien palstoihin.
Lilli. Siinä olet aivan oikeassa! Nyt muistan… aioithan pitää esitelmän pitäjään hurskaille rouville.
Apulainen (syrjään). Hurskaista rouvista olen jo saanut tarpeekseni.
Lilli. Helsingin yleisö on ihan hurmaantunut esitelmiin. Kaikki taitavat kirjailijat, olkoot heidän mielipiteensä kuinka erilaiset tahansa, ovat siellä nostaneet ääretöntä huomiota — Lord Radstock, Bergen, Björnson, Herman Bang, Geijerstam, Franson. Koko kaupunki juoksee kilvan kuuntelemassa heitä.