Lilli. En, sen vakuutan sinulle.
Apulainen. On todellakin erittäin hupaista, että on joku, joka käsittää, jonka kanssa voi puhua tällaisista asioista; sillä minä huomaan, että sinulla on kehittynyt arvostelukyky.
Lilli. Me naiset emme voi selittää tuollaisia asioita, mutta me tunnemme. Miehen tulee ajatella ja kohottaa meitä kohti korkeutta voimakkailla siivillään. Minä en kärsi kirjailevia naisia. Tyhjää, turhaa lorua, henkistä heikkoutta. Mutta toista kuin mies tarttuu kynään.
Apulainen. Aivan niin! Aivan niin! (Näyttää käsikirjoitusta.) Katsos, tässä on kaunis paikka!
Lilli. (lukee). Äärettömän kaunis! (selailee lehtiä.) Entäs tämä sitte?
Apulainen. Ja mitä pidät tästä paikasta?
Lilli. "Miehen tiedonhalun ja naisen uteliaisuuden välillä on erotus kuin auringon-valon ja kuutamon välillä". Syvämielistä! Ja tämä naisen oikeuksista.
(Selailevat yhdessä käsikirjoitusta.)
Apulainen. Se on täällä.
Lilli ja Apulainen. "Sä oikeutes tietää tahdot, nainen? Rakasta, kärsi, ahkeroitse vainen!" (Lilli katsoo haaveksivaisesti kattoon.)