Lilli. Tuletko? Minä en uskalla.
Apulainen. No, enhän minä sinua puraise.
Lilli. Näetkös, minä…
Apulainen. No?
Lilli. No, minä tahtoisin pitää sinun esitelmäsi meidän naisyhdistyksessämme. Tietysti minä sanoisin kaikille, että tuleva lankoni, pastori Elias Jussilainen on sen kirjoittanut. Oi! Se herättäisi ääretöntä huomiota! Kaksi puoluetta! Se olisi hauskaa ja suurenmoista. Ja sitte olisi kaikkiin sanomalehtiin painettu, että neiti Lilli Stjernflykt piti naisyhdistyksen viime kokouksessa loistavan esitelmän, jonka on kirjoittanut pastori Elias Jussilainen Kuopiosta. Oi! Enkö saa! Sinne tulevat kaikki Helsingin matkustavaiset, sillä heillä on siihen oikeus — ja siellä on myöskin niin monta jumaluusopin ylioppilasta.
Apulainen (omissa ajatuksissaan). Hm. Helsinkiin! Helsinkiin! Hm. Ja siellä käy matkustajiakin —?
Lilli. Tietysti, tietysti! Ja hekin pitävät esitelmiä, — matkustajat, näetkös. Heidän esitelmänsä ovatkin useimmiten hauskimmat. Niitä tietysti mieluimmin kuullaan. Ajatteles, miten Naemi, joka niin pitää sinusta, tulisi iloiseksi ja ylpeäksi ja setä ja täti ja koko pitäjäs! (Lyö kätensä yhteen.) Ja piispa! Sinä saisit varmaan kirkkoherran paikan ja pääsisit tuomiokapituliin, — sen vuoksi vaan, että minä lukisin sinun kirjoittamasi esitelmän naisyhdistyksessä. Ja sitte me panisimme sen Finlandiin.
Apulainen (naurahtaa). Kuinka sinä osaatkin jutella, sinä!
Lilli. Tietysti minusta olis hauskaa (asettuu juhlalliseen asentoon) seistä ja hallita suurta ihmisjoukkoa ja olla niin mahtava henkilö. Mutta minä pelkään tärveleväni koko asian.
Apulainen. Kuinka niin?