IRJA. Etkö siis voi tehdä, mitä minä tahdon?
ENNU. E-en, minä pidän enemmän Lyylikistä.
IRJA. Ennen pidit minusta.
ENNU. Niin — ennen. Laita sinäkin asiat sille kannalle, että Usu on mielesi mukaan, niin sitten kaikki käy hyvin.
IRJA. Ei se karhu tottele ketään! — Onko hyvinkin hupaista olla noin —?
ENNU. Miten noin?
IRJA. No — noin rakastunut.
ENNU (haukotellen). Kyllä — niin kauan kuin rakkautta riittää.
IRJA. Lyylikki on käynyt niin ikäväksi. Mutta minäpä en liioin lähde enää hänen luokseen, enkä myöskään viitsi katsella teidän hyväilyjänne.
ENNU. Kukapa sinua on käskenyt? Mene sinä vaan Lausoon pilittelemään
Usua!