IRJA (heittää kourallisen ruohoa hänen päällensä). Hyi sinua! Minä en huoli kenestäkään, koska et sinäkään enää välitä minusta. Luulin minä kuitenkin olevani kylliksi hyvä sinulle.
ENNU. Sinähän olet vain sisko. Oma kulta on aina oma kulta.
IRJA (suuttuen). Oma kulta! Ennen saatoin kertoa sinulle kaikki. Meillä oli silloin niin hupaista. Nyt sinä lörpöttelet kaikki Lyylikille.
ENNU. Rupata sinä Vainan kanssa.
IRJA. Mitä Vainasta! Ei hänestä ratoksi ole.
ENNU. Ehkäpä sinä kuitenkin tulet meille, kun juorut alkavat kieltäsi kutkuttaa.
IRJA. Enkä tule. Minä olen kyllästynyt teihin. Oi, kuinka olen turvaton ja yksinäinen!
ENNU. Kas, niin juuri rakkaus alkaa. Siitä se sitten kasvaa ja kypsyy.
IRJA (surullisesti). Niin, kyllä teidän miesten kelpaa, kun saatte mennä, mihin vain tahdotte. Toista on meidän tyttö-poloisten, joita myydään ja laahataan pitkin maita mantereita.
ENNU. Mitä minä sille voin?