IRJA (avomielisestä). Ja kaiken tämän on Tuukka sanonut sinulle?
ELKKA. Niin.
IRJA (kiihkeästi). Kaiken tämän?
ELKKA (empien). Niin — kaikki tyyni.
IRJA. Miksi hän ei sanonut sitä minulle itselleni?
ELKKA. Tuukka — pelkää — ja siksi hän valehtelee sinulle.
IRJA (hypähtää). Ha, ha, ha! Sinä kavala ilves! Sinä vaanit ja väijyt, hyökätäksesi niskaani puremaan minua. Mutta minäpä houkuttelinkin sinut satimeen. Sinä ilkeä Louhi! Luulit kai, että minä tyhjentäisin sydämeni sinulle. (Ylenkatseellisesti). Mene, anoppi, miniäsi on sinua viekkaampi. Kehrää paremmin! Puno ansasi hienommasta langasta, sillä nyt sodin sinua vastaan elämän ja kuoleman kaupalla.
ORVO (tulee jousineen ja nuolineen). No, mitä nyt taas?
IRJA. Äitisi täällä kärkkyy päälleni.
ORVO. Mitäpä uutta siinä on?