IRJA. Kyllä sentään. Sillä nyt saat kerrankin kuulla —
ELKKA. Niin, jutelkaa te vain. Minua ei kuitenkaan kukaan usko. (Aikoo lähteä).
ORVO. Ei, äiti! Sinä jäät tänne.
IRJA. Laske hänet, Orvo! Hän menee vain Tuukan luo.
ORVO. En. Minä tahdon tietää jupakan syyn. Jos tätä yhä kestää, niin jonkun tästä todellakin täytyy väistyä.
ELKKA. Niin, muuta pois! Se on Tuukan hartain toivo.
ORVO. En ainakaan niin kauan kuin sinä olet talossa miniäsi kiusana.
IRJA (pilkallisesti). Minunhan onkin määrä seurata sinua.
ELKKA. Niin, Orvo, lähde sinä vaan ja ota Irja mukaasi! Se on paras kaikille.
ORVO. Joko sinä nyt himoitset omaa vertasi?