ELKKA. Ei Tuukka sinua tapa.
ORVO. Mutta kenties hän tappaa sinut?
ELKKA. Tuukka?
ORVO. Taikka minä?
ELKKA. Juovathan valkoisetkin kärpät verta — ja tulevat siitä yhä valkeammiksi.
ORVO. Ja korpit myös — ja muuttuvat vielä mustemmiksi.
IRJA. Lakkaa jo!
ELKKA (päivitellen). Voi, lapset, — miksi te yhtenään kiusaatte minua? Minä olen vanha ja nuoret vetävät aina yhtä köyttä. Selvähän se. Minä olen ärtyinen ja etsin riitaa. Oikein Orvo, että pidät Irjan puolta — kun ei Tuukka kuitenkaan välitä hänestä. Että minäkin, vanha ihminen, vielä viitsin tulistua! Pitäisihän minun jo olla ymmärtäväisempi. Älkää nyt olko pahoillanne, lapsikullat! Ja kävi, miten kävi, mutta sen vain sanon, että paremmin te olisitte sopineet toisillenne kuin Tuukka ja —.
Voi sua, orpo-raukka! Niin, niin — minua sinun ei tarvitse peljätä.
Olettehan te kaikki kolme minun rakkaita lempilapsiani! (Menee.
Äänettömyys).
IRJA. Ole varoillasi, Orvo!