ORVO (hammasta purren). Villikissa kyyristyy väijyksiin —!
IRJA. Lähde pois Tuukkalasta!
ORVO (kuin ennen) — Ja liehuttaa häntäänsä!
IRJA. Äläkä koskaan palaja!
ORVO. Nyt se asettaa takajalkansa hyökkäykseen.
IRJA. Oi, Orvo, — mitä jos hyökkäys onnistuu?
ORVO. Ha, ha, ha! Nyt se syöksähti saalistaan kohti ja keikahti kuoppaan. — Kutsulintu laulaa kuten ennenkin häkissään, ja metsästäjä vie sen kotiinsa. (Seisoo hetken aikaa Irjaa katsellen. Kiivaasti). Mutta ken on metsästäjä? (Poistuu kiireesti, unohtaen jousensa).
IRJA (yksin). Ketä hän tarkoitti? Mitä jos anoppi sittenkin puhuisi totta —? Olenko minä kutsulintu? Tuukka — Orvo! — Oi miksi en saa nauttia elämätä juuri silloin, kun se tuntuu niin ihanalta, kun kaikki on niin uutta ja suloista. Orvo ei saa lähteä. Ei! Minun tästä on väistyminen. — Mutta minne? Kotiinko?
Nyt kaksi heimoa vihaa ja vainoo toisiaan. Täytyykö heidän tappaa toisensa minun tähteni?
Oi, minun täytyisi lähteä manan maille! Mutta sitä en voi. En vielä. Elämä tuntuu niin ihanalta. Mieluummin lähden kotiin. Vaan missä on kurjan koti?