IRJA. Orvo!
ORVO (tyynesti). Anna olla. Älä huoli suotta rummuttaa. Minä kyllä tiesin venheen olevan kulkusalla. Mutta heistä ei ole vaaraa.
IRJA. Sinä et ampunut?
ORVO. Sinun veljeäsi! Ja mitä varten?
IRJA (rukoillen). Oi, älä virka mitään! Anna hänen paeta!
ORVO. En minä hänen surmaansa tahdo. Ja hän tekikin asemassaan aivan oikein. Miksi et seurannut veljeäsi?
IRJA. En, en! Tiedä, he tulevat tänne — Usu ja —
ORVO. Ei Usu uskalla tulla tänne.
IRJA. Sanotaan kuitenkin Tuukalle.
ORVO. Ensi yönä lähden Tuukan kanssa liikkeelle ja poltan heidän venheensä. Ja sittenhän jo jäätyvät järvetkin.