IRJA. Ei, Orvo. (Riistäytyy irti). Äitisi sanat —!
ORVO. Mitä äidistä. Hän valehtelee.
IRJA (itkee katkerasti). Ei, ei, hän ei valehtele.
ORVO. Pelkäätkö äitiä? Minä kyllä suojelen sinua.
IRJA. En, en! Minä en pelkää äitiäsi. Nyt pelkään sinua.
ORVO. Irja, — kumpaako sinä rakastat, Tuukkaako vai minua?
IRJA. Orvo, miksi sinä kiusaat ja viettelet minua? (Elkka ja Tuukka tulevat nopeasti samassa kuin Irja riistäytyy irti Orvon sylistä. Elkka osoittaa Irjaa Tuukalle).
ELKKA. Katsos! Valehtelenko minä? Hän on vieläkin Orvon sylissä. Varro vähän aikaa, niin saat kyllä nähdä.
TUUKKA (työntää äitinsä syrjään ja astuu esiin). Irja! Orvo!
ELKKA. Älä koske Orvoon! Tuo luuska on hänet vietellyt.