TUUKKA. Orvo!
ELKKA (huutaa). Pakene, Orvo!
TUUKKA. Pysy paikallasi! Minä tapan sinut!
ORVO. Minä olen puolustanut Irjaa siitä saakka kuin hän tuli taloosi, ja puolustan häntä vieläkin.
(Veljekset tappelevat. Tuukka haavoittaa Orvoa kirveellään,
mutta joutuu heti tunnonvaivoihin. Tappelu taukoo).
IRJA. Tuukka! Nyt olet Hiiden hallussa!
TUUKKA. Äiti, äiti! Oletko valehdellut? (Heittää kirveen kädestään).
ORVO (istuu kivelle, koettaen sulkea haavaansa. Hammasta purren). Irja, sano vain, että sinä rakastat minua — ja minä nousen ylös ja tapan veljeni. (Orvo hyökkää Tuukan päälle).
IRJA (asettuu väliin). Kirves pois! Meidät on Lempi liittänyt toisiimme niin lujasti, ettei kukaan voi meitä eroittaa. Kuuletko, ei kukaan! Tuukka, armahda veljeäsi! Suo hänelle anteeksi!
ORVO. Sinuako siis tuo Karjalan tyttö rakastaa?