ENNU (ottaa vitjat häneltä). Huuda mitä huudat! Vitjat tänne!
(Tarkastelee vitjoja). Katsos kummaa! Onko Usu antanut nämä sinulle?
IRJA (pyytäen vitjoja). Eikä. Anna ne minulle!
ENNU (miettien). Kenellä täällä olisi tällaisia kaluja?
IRJA. Älä kysele, Ennu! Jos olet vaiti, niin Lyylikki saa ne lainata täksi illaksi.
ENNU (paiskaa vitjat ylenkatseellisesti lattiaan). Tää ei ole Karjalan kultaa! Mitä lie pähkäläisten romua!
IRJA (sieppaa vitjat lattialta, ennenkuin Hanka ehtii niihin käsiksi).
ENNU (jalkaa polkien). Anna vitjain olla! Ei yksikään Karjalan tyttö huoli hämäläisten kullasta. Anna lelut isälle.
HANKA (kiihkeästi). Niin, niin, anna ne minulle!
IRJA (paljastaa puukkonsa). Niitä ei ota kukaan minulta. Laske ulos,
Ennu!
HANKA. Älä laske häntä.