HÄMÄLÄINEN (ylpeästi). Hän on meidän! Kotonani olen orja, mutta täällä
Karjalassa vapaa mies.
ENNU (ähisee). Missä kirveeni?
HÄMÄLÄINEN (osoittaa kirvestään). Tässä ainakin on minun! Hyvästi, vesimyyrät! (Menee).
ENNU (aikoo rientää hänen jälkeensä).
VAINA. Varo itseäsi, Ennu! Luuletko Häme-Tuukan tulevan kerjäläisenä kosimaan?
ENNU. Tänne hän ei ikinä tule! Isä, minä pistän sotakokon tuleen!
IRJA (heittäytyy Vainan syliin). Oi, Vaina!
HANKA (miettien). Älä mene vielä. Hän ei tule kerjäläisenä kosimaan, sanoi Vaina. Niin, niin. Häme-Tuukka on rikas.
ENNU. Hänelle et sisartani myy!
HANKA. En, en! — Onhan Usukin rikas.