ENNU (kiihkeästi). Toimeen siis! Lempo tiesi, milloin he ovat niskassamme!
HANKA. Malta, Ennu! Antaa hämäläisten tulla. Souda sinä vaan Lausoon ja kerro kaikki Usulle. Kyllä hänkin tulee kosimaan ja tuo kullat tullessaan. (Kävelee edestakaisin, kämmeniään hieroskellen). Mainiota! Tuukka on rikas ja Usu on rikas! — Hi, hi, hi! (Nauraa).
ENNU. Miksi naurat?
HANKA. Etkö huomaa? Tuukka on rikas ja Usu on rikas. He tarjoovat toistensa uhalla.
ENNU (suuttuen). Sinä olet konna! Parasta että lähden! Muuten myisit sisareni metsäsioille. (Aikoo mennä).
IRJA. Ennu!
ENNU (ivallisesti). Kaksi ostajaa karitsan kimpussa. — Kyllä silloin hinta nousee.
IRJA. Ennu!
ENNU. Ole huoleti, sisko. Usu sinut saa. Ja jos hän kohtelee sinua pahasti, niin kyllä minä pehmitän hänen selkänsä. Mutta hämäläisen morsianta sinusta ei ikinä tule. (Menee).
HANKA (kävelee edes takaisin mielissään). Usu tarjoo kolme kultarengasta, Tuukka neljä. Usu maksaa lampaan, Tuukka kaksi. Ha, ha, ha! — Täytyypä mennä katsomaan, lähtikö Ennu Lausoon. (Mennä nilkuttaa ulos).