(Väki tulee jälleen sisään. Orja sulkee oven).
HANKA (levotonna, hiljaa). Ajatteles, jos hänellä olisi kaksikymmentä lammasta taikka neljä kultarengasta.
USU. Usko minua! Koko Pähkäselän kulmalla ei ole kahtakymmentä lammasta. Mistä olemattomat otti! Minä rutistan venheen miehineen kamsuineen kouran-silmääni ja paiskaan koko roskan kosken ylitse omalle puolelleen.
HANKA. Juo, Usu! Olut on mietoa. Mutta juohan kuitenkin! (Kävelee edes takaisin. Puoliääneen). Hyvä, että hän tuli yksin. Muuten tästä olisi voinut tappelukin sähähtää.
IRJA, katso ylös ja oikaise suoraksi vartalosi! Ole nyt kiltti, kultamuruseni! Miksi kätket vitjasi? Aseta kullat niin, että Tuukka ne huomaa.
VAINA. Pitäkää te vain huoli itsestänne! Tuukka kyllä pitää omastaan!
HANKA (yhä levottomampana). Niin, niin! Koska hän on kerran antanut noin paljon, niin kai hänellä on vielä enemmänkin. Ei kukaan anna kaikkeansa. Voi, voi, voi, nyt hän tulee!
(Ovi temmataan auki, jotta koko pirtti jymähtää. Tuukka ja Orvo tulevat miehineen, kaikki aseissa. Tuukka uljaana ja vakaana, erittäin komeassa, kullalla kirjaillussa hämäläis-puvussa).
(Pitkä äänettömyys).
HANKA. Ennu, tarjoa vieraille olutta.